Tänä syksynä keskustassa, kuten monessa muussakin puolueessa, on käyty keskustelua syntyvyydestä poikkeuksellisen nopean vauvakatomme vuoksi. Syitä ja ratkaisuja haetaan kiivaasti yhteen aikamme suurimmista kansallisista ongelmista.
Keskustelu kohdistuu hyvin vahvasti nuoriin, synnytysikäisiin, lapsettomiin naisiin ja heidän lapsettomuutensa syihin. Tämä on tietenkin luonnollista, mutta myös omiaan tekemään keskusteluiden ilmapiiristä ahdistavan, vaikkei sitä olisi sellaiseksi tarkoitettukaan.
LAPSETTOMUUDEN syyt ovat moninaiset. Toisella elämäntilanne tuntuu väärältä, epävarmalta tai hankalalta. Toisella ei ole kumppania, jonka kanssa saisi lapsia. Toinen ei yrityksistään huolimatta saa lapsia.
Hankalinta ymmärtää tuntuu olevan vapaaehtoisesti lapsettomien joukko. Kyseessä on kulttuurinen muutos nuorten keskuudessa.
Nykyään ei välttämättä pohdita milloin halutaan lapsia tai montako lasta halutaan, vaan koko kysymyksenasettelu on muuttunut: haluanko lapsia lainkaan?
KESKUSTALAISELLE, perhekeskeiselle puolueelle aihe on vaikea.
Perheen ja työn yhteensovittaminen on meille kunnia-asia ja esimerkiksi ministerimme Annika Saarikon pesti on sovitettu jo kahdessa hallituksessa lapsiperhearkeen istuvaksi. Tämä esimerkki on hieno ja sillä on syytäkin ylpeillä – onhan tavoitteenamme joustava työelämä, jossa myös nainen voi toteuttaa haaveensa urasta ja perheestä kapeassa aikaikkunassaan.
Upeaa!
Keskustalainen ympäristö tuntuukin varmasti luontevalta sellaiselle naiselle, joka pohtii, haluaako lapsia – keskusta on valmis kannustamaan ja tekemään kaikkensa, jotta lapsilukutoiveet toteutuisivat. Lisäännytään ja täytetään maa Utsjoelta Hankoon!
UNOHDAMME kaikessa kannustavuudessamme kuitenkin lapsettomien joukon. Unohdamme, että nainen on paljon muutakin kuin äiti. Elämänkokemusta voi kerryttää myös ilman vanhemmuuden roolia. Tätä kokemusta tulee arvostaa samalla tavoin.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan kasvava vapaaehtoisesti lapsettomien joukko ei ole syntyvyytemme kannalta ongelma.
Ongelma on lasten saamista pohtivien epävarmuus. Siihen meillä keskustalaisilla riittää kannustavia sanoja ja politiikkatoimia. Matkalla suurempaan syntyvyyteen ei kuitenkaan saa sysätä lapsettomia syrjään.
Vapautetaan keskustalainen naiskuva ja rikotaan lasikattojen lisäksi keskustalaiselle naiseudelle rajatut raamit. Jokainen nainen on tervetullut ja arvokas, maalta tai kaupungista, yliopistosta tai ammattikoulusta, raskausarvilla tai ilman.
Kirjoittaja on Suomen keskustanaisten varapuheenjohtaja
Anna Sirkiä
(Julkaistu Suomenmaan puheenvuoro)