Keskustanaisten historiaan mahtuu tuhansia ja taas tuhansia vaikuttajanaisia, jotka ovat antaneet arvokkaan panoksensa naisten ja perheiden aseman parantamiseksi niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Jokainen keskustanainen on vaikuttajanainen, omalla paikallaan, omassa tehtävässään. Kukaan ei synny vaikuttajanaiseksi, mutta jokainen voi kasvaa sellaiseksi.
Keskustanaiset ovat tarjonneet ja tarjoavat naisille mahdollisuuden kasvaa vaikuttajanaisiksi, vaihtaa mielipiteitä toisten yhteiskunnallisesta asioista kiinnostuneiden kanssa sekä saada vahvistusta omille ajatuksilleen ja ideoilleen.
Naisten oman toiminnan organisoimista Maalaisliiton sisällä alettiin järjestelmällisesti vaatia vuonna 1937. Karjatalousneuvoja Alma Mäkelä Keski-Pohjanmaalta aloitti keskustelun Maalaisliiton oman naisjärjestön perustamisesta. Asia sai puolivirallisen alkunsa 2.4.1941 Helsingin paikallisosaston järjestämässä illanvietossa. Naisjärjestön perustamiskokous pidettiin 26.4.1941 Maalaisliiton 35. Puoluekokouksen yhteydessä Helsingissä. Puoluekokous hyväksyi naisjärjestön perustamisen 27.4.1941. Maalaisliiton Naisten ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Tilda Löthman-Koponen.
Esimerkkeinä keskustalaisen naisliikkeen ajamista tavoitteista voidaan mainita 1950-luvulta kodinhoitajanlaki (tuli voimaan 1951) ja vesijohtoveden saaminen maaseudun koteihin.
1960-70-luvulla naisten koulutustaso nousi ja työssäkäynti lisääntyi. Tämä nosti esiin ongelmat perheen ja työn yhdistämisestä. Yksi tärkeimmistä tavoitteista 70-luvulla oli ns. äidinpalkka (lasten kotihoidon tuki). Muita tavotteita olivat mm. kulttuurin kehittäminen ja naisten määrän lisääminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Maalaisliitto otti mm. vuonna 1962 puolueohjelmaansa kirjauksen, jossa tavoiteltiin naispappeuden toteuttamista. Vuonna 1965 Maalaisliiton naiset vaihtoivat nimensä Keskustapuolueen naisiksi.
Vuoden 1985 edustajakokouksessa hyväksyttiin ensimmäisen kerran Naisten oma erillinen tavoiteohjelma “Ihmisen ja elämän puolesta, Keskustapuolueen naiset kohti 90-lukua”. Ohjelman kantavina teemoina olivat alkiolaisessa hengessä vastuu ihmisestä, luonnosta ja rauhasta sekä ajatus kasvusta ihmisyyteen.
2000-luvulla naiset kohdistivat huomionsa erityisesti työelämän tasa-arvoon, naisyrittäjyyden tukemiseen, perheiden hyvinvointiin ja naisten määrän lisäämiseen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Erityisen iloisia oltiin silloisen puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen noustessa ensimmäiseksi naispuoliseksi pääministeriksi. Hetken aikaa Suomessa oli naispuolinen presidentti, pääministeri ja eduskunnan puhemies. Tämä osoitti, että naisilla on Suomessa mahdollisuus päästä kaikkein korkeimpiin virkoihin.
Naisten tie huipulle on vielä liian kivinen. Työ tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta jatkuu. Keskustanaisia ja heidän taistelutahtoaan tarvitaan edelleen.
Hilma Räsänen Viipurista valittiin eduskuntaan ensimmäisissä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvissa eduskuntavaaleissa vuonna 1907 ja hän oli ensimmäinen Maalaisliiton naiskansanedustaja.
Anna Ängeslevä Ylivieskasta oli Maalaisliiton toinen naiskansanedustaja. Hänet valittiin 1908 vaaleissa.
Vieno Simonen oli ensimmäinen Maalaisliittolainen naisministeri. Hän toimi sosiaaliministerinä vuosina 1953-1954, 1959-1961 sekä maatalousministerinä 1956-1957.
Kerttu Saalasti oli ensimmäinen Maalaisliiton naispuolinen varapuheenjohtaja vuosina 1964-1970.
Erja Tikka oli ensimmäinen naispuolinen puoluesihteeri vuosina 1990-1994.
Anneli Jäätteenmäki oli Keskustan naispuolinen puheenjohtaja vuosina 2002-2003 ja ensimmäinen keskustalainen naispääministeri vuonna 2003.
Suomen Keskustanaisilla (ent. Maalaisliiton Naiset) on ollut tähän mennessä yhdeksän puheenjohtajaa. Heitä kaikkia on yhdistänyt palava halu edistää naisten asemaa. He ovat kaikki olleet oman aikansa edelläkävijöitä ja toimineet kannustavina esimerkkeinä muille naisille. Meistä jokainen voi toimia esimerkkinä lähellään oleville naisille ja tytöille. Menestyäksemme meidän naisten pitää osata tukea ja kannustaa toisiamme.
Keskustan 23 -jäseniseen eduskuntaryhmään kuuluu yhdeksän naiskansanedustajaa. Naisten määrä niin eduskunnassa kuin paikallisessa päätöksenteossakin on lisääntynyt, mutta todelliseen tasa-arvoon on vielä matkaa. Vain osallistumalla voit olla mukana tekemässä muutosta. Asetu itse ehdolle tai ainakin äänestä naista, kaikissa vaaleissa.