Maan hallitus toteuttaa politiikkaa, jossa työttömyystuen lapsikorotukset poistetaan. Myös asumistukeen on tehty muutoksia, jotka vaikuttavat pienituloisten perheiden selviytymiseen. Työmarkkinoiden asemaa kiristetään ja tuloerot kasvavat. Maailmanhistoriassa varallisuuden jakautuminen on ollut eriarvoista 1900-luvulle saakka. Maailmansodat, rahvaan voimaantuminen ja niitä seuranneet veroratkaisut poistivat tätä eroa ja rakensivat hyvinvointiyhteiskuntia aina 1970-luvulle saakka. Tällöin eriarvoisuus räjähti, eikä sen kehitys ole pysähtynyt.
Perussuomalaiset heiluvat kiivaammin kuin Johnny Depp keksijän luomana Saksikäsi Edvardina samannimisessä elokuvassa. Kokoomus luo toiminnalle kauniit puitteet. Luokkayhteiskuntaa muovataan ohjaamalla rahaa kapean joukon käsiin. Naamiot riisuessaan puolueet ovat ideologiassaan niin samanlaisia, että ne voisivat vaivatta yhdistyä. Ovatko he unohtaneet, että lapsen luomiseksi paras laboratorio on edelleen naisen kohtu? Elämän väreihin on tullut katsantoja, joissa ei ideologisista tai egoistisista syistä haluta tuoda lapsia maailmaan. Tai heitä kaivataan vasta vanhemmilla päivillä, jolloin mukaan tulevat raskaat, epävarmat hedelmöityskeinot ja -hoidot.
Syntyvyyttä tarvitaan. Paitsi ilahduttamaan suloisilla pikkuihmeillä, myös turvaamaan valtion ja kansakunnan, kokonaisen kulttuurin olemassaolo. Elämmekö tulevaisuudessa dystopiassa, jossa riistetyt sijaissynnyttäjät huolehtivat kansamme jatkuvuudesta. Onko lopultakaan väliä maailman lasten kansallisuudella. Hallituksen harjoittama maahanmuuton ankaroittaminen ei silloinkaan auta kotimaamme asuttamisessa. Vai onko niin että oma länsimainen, pohjoismainen, suomalainen, ihmisarvoa korostava maailmankuvamme olisi puolustamisen arvoinen? Jotta heikoimmillakin olisi hyvän, tai edes kohtuullisen elämän edellytykset.
Vanhempainvapaauudistus on muokannut yleistä mielipidettä sallivammaksi jakamaan vanhemmuuden vaikutuksia perheen sisällä. Tuntemissani nuorissa perheissä ei ole yhtään, joka ei olisi jakanut mitä jaettavissa on. Suurin tätä estävä tekijä on raha. Asuntolainat ja niiden riistäytyneet korot, kohonneet elinkustannukset sekä työmarkkinoiden epävarmuus. Lapsilisäjärjestelmä ja lapsikorotukset on luotu tasaamaan lapsettomien ja lapsellisten elintasoa. Etenkin nyt matalan syntyvyyden aikana sitä on tärkeä puolustaa.
Politiikan on vastattava vallitseviin trendeihin ja ennusteisiin kohtuullisen nopeasti. Lapsiperheköyhyys tutkitusti heikentää oppimistuloksia ja lisää syrjäytymisriskiä. Lapsiluvun kasvattamisen oheen nostaisin keskusteluun myös raskausajan ja synnytyksen. Upeista luomusynnytystarinoista huolimatta synnytys voi olla myös raskas kokemus. Olen synnyttänyt neljä lasta. Viidettä en enää toivonut, koska kokemukset olivat niin rankkoja. Neuvolassa ohjattiin peloistani huolimatta toistamiseen alatiesynnytykseen. Ennemmin tarjottiin ehkäisyä viimeisimmän synnytyksen jälkeen, kuin olisi harkittu sektiota.
Olen törmännyt myös ystävieni kokemiin hoitovirheisiin, jotka pelottavat äitejä. Tulisiko äidin voida vaikuttaa synnytystapaansa entistä enemmän? Voidaanko pelko diagnosoida riskisynnytykseksi, jolloin voitaisiin tarjota esimerkiksi sektiota? Toistuvat repeämät ja pahat vuodot, oma vaisto. Loputtomiin hupenevat rautavarastot. Jos kyse olisi jostain muusta kuin naisten synnytyksestä ja hedelmällisyydestä, asia olisi priorisoitu toisin. Tasapäistäminen ei aina ole oikeudenmukaista tai päinvastoin. Tulisiko synnyttäneelle naiselle korottaa takuueläkettä?
Mari Tourunen
Kirjoittaja on Keskusta-aktiivi Keski-Pohjanmaalta. Tourunen on toiminut muun muassa Keski-Pohjanmaan Keskustanaisten ja Keskustan Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana.