Minna Canth sisuuntuisi tasa-arvon takapakista

Minna Canthin (1844-1897), tasa-arvon ennakkoluulottoman esitaistelijan puolesta liputetaan tänään. Vaikka saavutukset sukupuolten tasa-arvon saralla Canthin ajoista nykyhetkeen ovat huikeat, elämme aikaa, jolloin takapakki on kulman takana. Politiikan kaksinapaistuminen, sodat ja koko maailmanjärjestyksen mullistuminen lyhyessä ajassa taannuttavat jo itsessään tasa-arvoa, ja vaikeisiin tilanteisiin etsitään yksinkertaisia maailmanselityksiä.

Tuoreiden tutkimusten mukaan poikien arvot ovat liukuneet konservatiiviseen suuntaan, ja tyttöjen kehitys on taas päinvastaista. Poikia puhuttelee entistä enemmän perinteisen alfauroksen malli, jossa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusretoriikalle ei ole sijaa. Tyttöjenkin keskuudessa leviää ajattelu, että selviämisen edellytyksenä, oman arvon määrittelyn perustana on olla ”hyvä jätkä”.

Pohdinkin tänään, mitä Minna Canth tuumaisi sekasortoisesta ajastamme. Miten hän reagoisi vaikkapa vähättelevään puheeseen naisjärjestöjen työstä? Naisvaltaisten alojen pysyvään aliarvostukseen? Sen kyseenalaistamiseen, että naisella on jakamaton oikeus määritellä itsensä? Naisten vähäiseen määrään elinkeinoelämän johtotehtävissä? Työmarkkinajärjestöjen all male panel -ilmiöön eli siihen, että kaikki, jotka työmarkkinoilla tahtipuikkoa heiluttavat, ovat miehiä?

Uskon, että Minna kauhistuisi mutta ei lamaantuisi. Hän avaisi sanaisen arkkunsa, koska hänellä on siihen armolahja. Mutta sen jälkeen hän tyynesti jatkaisi vaikuttamistyötään niin taustalla kuin eturivissä, tilanteen mukaan. Hän ei luovuttaisi. Minna Canthin klassinen toteamus: ”Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä!” sisältää tiivistetyssä muodossa tasa-arvon kovan ytimen vaikuttajanaisen oman aikakauden viitekehyksessä.  Eri sukupuolilla on oikeus valita oma paikkansa ja missionsa. Jos näin aidosti toteutuu, ollaan lähellä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ideaalia. Niin nainen kuin mieskin voivat intoutua käsitöistä, kotiaskareista ja hoivaamisesta yhtä oikeutetusti kuin johtotehtävistä, avaruusteknologiasta tai turvallisuuspolitiikasta.

Tai vaikkapa yhdistää nämä kaikki.

Suomen Keskusta on perinteisesti tasa-arvopuolue, jonka dna:han kuuluvat arvostus erilaisia näkemyksiä kohtaan, sydämen sivistys, keskustelut ja väittelyt omien kesken niin, että se on myös psykologisesti turvallista.  Sydämen sivistys tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikkia toimijoita kohdellaan samanarvoisina. Rahaan liittyvä vallankäyttö on perinteisiä tapoja luoda turvattomuutta ja rakentaa muureja eri osapuolten välille. Valitettavasti Suomen Keskustassa päädyttiin tällaiseen ratkaisuun, kun naisten piirijärjestöt alistettiin anomaan toimintaansa lakisääteisesti tarkoitettuja resursseja puolueen piireiltä.

Ratkaisu on aiheuttanut ongelmia ja tulkintaerimielisyyksiä ja pahimmillaan haavan, joka täytyy korjata, jos voittajafiilistä lähdetään rakentamaan.

Kuvitteellisesti Minna Canth toteaisi: ”Antakaa naisten työlle arvo, joka sille kuuluu.”

Päivi Mononen-Mikkilä
Puheenjohtaja
Suomen Keskustanaiset ry