Pauliina Maukonen-Kärkkäinen: Luovuus ja politiikka – riski, joka kannattaa?

Eräs kokoomuslainen Facebook-ystäväni on päättänyt hyödyntää omassa kuntavaalikampanjassaan presidentti Sauli Niinistön vaalikampanjan ideaa etsimällä omasta kotikunnastaan innovaatioita ja hyviä käytäntöjä. Hienoa, että luovuus ja politiikka viimein yhdistetään! Uskon, että vastaavanlaisia kuntavaalikampanjoita nähdään ainakin kokoomuksen leirissä useampia.

Mietin eilen iltalenkillä käsityönopettaja-ystäväni kanssa suomalaista luovuutta laajemmin sekä sen edistämistä taidekasvatuksen avulla. Ystäväni kertoi, että alakoulussa luovuus on ikävä kyllä usein sitä, että lapsille annetaan opettajan toimesta paperi, tietynvärinen kynä ja aihe, josta piirtää. Lopputuloksena on luokallinen eli reilut parikymmentä punaista kukkaa valkoisella paperilla. Missä se todellinen luovuus on, kun pitää toimia tiettyjen rajojen puitteissa?

Jokaisella suomalaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa luovuuteen. Kiitos taiteen perusopetuksen, joka tarjoaa jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeuden osallistua koulun ulkopuoliseen, yleensä kunnan järjestämään vapaaehtoiseen taidekoulutukseen. Olen tosin ihmetellyt, miksi kunnat eivät tiedota tästä mahdollisuudesta perheitä enemmän, mutta syynä on tietysti raha ja kuntien heikko talous. Opetus on lakisääteistä eli sitä tulee tarjota halukkaille, mutta pääasiassa kunnan kustannuksella.

Suomelle valittiin uusi presidentti, joka arvostaa suomalaisia innovaatioita, mutta haluaa samaan aikaan kirjastopalvelut maksullisiksi. Mielikuvituksen kehittäminen lukemisen avulla on siis rahapussin koosta kiinni. Luovuuskasvatuksen ulkopuolella jäävät pienituloiset lapsiperheet, työttömät ja muut heikompi osaiset. Jos tässä ei ole kyse suomalaisten jakamisesta kahtia, niin ei ole sitten missään! Voisiko Suomen tulevaisuutta pahemmin vaarantaa, kuin vaarantamalla luovuuden ja innovaatiot?

Luovuus ja innovaatiot eivät ole kuitenkaan ainoastaan kokoomuslaisten yksinoikeus. Me keskustalaisetkin voisimme yhdistää luovuuden ja politiikan – vaikkapa aloittamalla kevään kuumasta perunasta eli henkilöesityksistä puolueen puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajiksi ja puoluesihteeriksi.

Luovuus ja innovatiivisuus tarkoittavat myös irtiottoa vanhasta totutusta, avointa eteenpäin katsomista ja reipasta riskin ottamista.

Olisiko keskuudessamme uusia henkilöitä esitettäviksi puolueen johtotehtäviin? Aina ei nimittäin tarvitse toimia ylhäältä asetettujen rajojen ja totuttujen ehdokkaiden puitteissa. Joskus voisi vähän revitellä. Kenties tänä keväänä? Se voisi tehdä keskustan tulevaisuudelle hyvää.

Kirjoittaja on Keskustan Keski-Suomen piirin toiminnanjohtaja ja MEP Anneli Jäätteenmäen avustaja.