Omavaraisuus ja kestävä kehitys tavoitteeksi

Covid-pandemia ja Ukrainan sota ovat herättäneet omavaraisuuden merkittäväksi tavoitteeksi monilla eri elämän osa-alueilla. Suomalainen ruoan tuotanto, metsävarojen hoito, energiaomavaraisuuden lisääminen, luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja kotitalouksien kulutustottumusten muutokset ovat kestävää kehitystä, jota kohti meidän kaikkien tulee pyrkiä.

Vapaan kilpailun tai markkinatalouden kannalta Suomessa on kahden suuren kaupan keskusliikkeen valta erittäin suuri. Valta tuo keskusliikkeille ja myös meille kuluttajille mukanaan myös vastuun. Toivoisimme kaupalta kohtuullisuutta alkutuottajia kohtaan, jotta heille mahdollistuu elinkelpoinen tilojen hoito ja ruoan tuotanto. Jos alkutuottajia ei ole, ei kaupallakaan ole mitään myytävää ja meille suomalaisillekin saattaa tulla nälkä. Ruuan tuonnin varaan ei kannata nyt kovin paljoa laskea.

Kuluttajina voimme omalta osaltamme jokainen kannattaa kotimaista ruuantuotantoa suosimalla suomalaisia tuotteita ja välttämällä kauppojen omia ns. halpamerkkejä, joiden raaka-aineiden alkuperä on usein maan rajojemme ulkopuolella. Tämä koskee nyt kaikkia, niin eläinperäisiä kuin kasvistuotteitakin. Nyt on tärkeää varmistaa perusasiat eli ravinto ja turvallisuus. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Kotimainen ruoka on myös ilmastoteko ilman kohtuuttomia kuljetusmatkoja.

Meillä Suomessa on ollut hyvä omavaraisuusaste leipäviljan, maitotuotteiden ja lihan osalta. Sen sijaan esim. sokerin omavaraisuusaste vuonna 2020 oli 42 % ja kenties hieman yllättäen omenan vain 17 %. Pitääksemme omavaraisuusasteen korkealla, meidän kuluttajien on oltava valmiita maksamaan kotimaisuudesta ja vaatia kotimaista.

Maaseudun naisilla on perinteisesti ollut hallussaan kestävän kehityksen opit ruoan tuottajina, edelleen jalostajina sekä materiaalien kierrättäjinä. Ruoka on tuotettu pellolta ja navetasta ruokapöytää, on säilötty, kudottu vaatteista kodin tekstiilejä, neulottu villoista lämmintä päälle, hoidettu yhdessä miesten kanssa resurssiviisaasti metsiä jne. Tuota osaamista on hyvä jakaa monella tapaa niin kaupunkilaistuneille kuin kiertotaloudesta vieraantuneille nuoremmille sukupolvillekin. Mitä voimmekaan tehdä yhdessä ja rinta rinnan varautumisen ja huoltovarmuuden takaamiseksi myös kriisitilanteita silmällä pitäen?

Keskustanaisten Keski-Suomen piiri vetoaa nyt kaikkiin osapuoliin; kauppaan, päättäjiin, tuottajiin ja kuluttajiin: omavaraisuus pitää turvata oikeastaan keinolla millä hyvänsä. Ratkaisuja on löydyttävä. Kyse on meille kaikille tärkeästä kestävästä kehityksestä, luonnonvarojen järjettömän tuhlaamisen loppumisesta, resurssiviisaasta kuluttamisesta sekä Suomen huoltovarmuudesta. Nyt on aika toimia.

Anne-Maria Perttula, puheenjohtaja
Leila Lindell, kunnallisneuvos
Keskustanaisten Keski-Suomen piiri