Suomi jälleen ratkaisujen edessä

Helmikuun 24. päivä kuluvaa vuotta jää historiaan synkkänä päivänä, joka, tasavallan presidentin sanoja lainaten, riisui naamiot ja jätti jäljelle vain sodan kasvot. Venäjän silmitön hyökkäys Ukrainaa ja sen kansaa kohtaan on muuttanut turvallisuusympäristöämme. Se on ollut hyökkäys koko Euroopan turvallisuusjärjestystä ja kansainvälistä oikeutta vastaan.

Tiedot mahdollisista sotarikoksista ja siviileihin kohdistuneista raakalaismaisista teoista ovat järkyttäneet syvästi myös meitä suomalaisia.

Emme vielä tiedä, milloin ja miten sota loppuu ja rauha palaa Ukrainaan. Jokainen päivä sotaa on kuitenkin liikaa. Tapahtuneen vaikutukset ovat pitkäkestoiset ja vaikeasti ennakoitavat. Samaan vanhaan ei ole enää paluuta.

Suomen on nyt, paitsi autettava Ukrainaa ja ukrainalaisia, myös päätettävä, millä tavoin vahvistamme Suomen ja suomalaisten turvallisuutta – vuosikymmeniksi eteenpäin.

Tähän kysymykseen keskittyvän selonteon käsittely on nyt eduskunnassa loppusuoralla.

Keinovalikoimasta löytyvät niin kansallisen puolustuskyvyn kehittäminen, EU:n turvallisuuspoliittisen roolin vahvistaminen, yhteistyön tiivistäminen puolustusyhteistyökumppaniemme kanssa kuin mahdollisen Nato-jäsenyyden hakeminen.

Mielestäni selvää on, että Suomen tulee jatkaa kansallisen puolustuksen vahvistamista, myös puolustuksellisesti liittoutuneena. Yleinen asevelvollisuus, koulutettu ja harjoitettu reservi, hyvä materiaalinen valmius sekä korkea maanpuolustustahto muodostavat kaikissa oloissa Suomen puolustuksen perustan.

Tuoreen kyselyn mukaan suomalaisista 85 prosenttia on valmiina avustamaan Suomen puolustusta parhaan kykynsä mukaan. Maanpuolustustahto on Suomessa korkealla myös naisten osalta. Naisista yli kolmannes olisi valmis myös aseelliseen maanpuolustukseen.

On tärkeää, että pystymme ketterästi vastaamaan kansalaisten entisestään vahvistuneeseen maanpuolustustahtoon. Järjestökenttä on tässä tärkeässä roolissa. Koulutusta tarjoavien tahojen riittävä resursointi ja tarvittaessa myös lainsäädännön päivitystyö on tärkeää, jotta voimme tarjota myös kaikille avoimia koulutuksia turvallisuustietojen, -taitojen ja varautumisosaamisen vahvistamiseen.

Yhteiskunnan kokonaisvaltaisen kriisinsietokyvyn, huoltovarmuuden ja kansakunnan yhtenäisyyden merkitystä on tulevina vuosina määrätietoisesti vahvistettava ja vaalittava. Kansallinen yhtenäisyys ei tarkoita sitä, että kaikkien olisi pakko olla samaa mieltä. Vapaus mielipiteeseen kuuluu kaikille.

Puolustusvaliokunnan jäsenenä olen itse päässyt kuulemaan asiantuntijoita ja arvioimaan vaihtoehtoja jo ennen selontekoprosessia. Olen osaltani päätynyt siihen, että Nato-jäsenyys tarjoaa vahvimman sotaa ennaltaehkäisevän pidäkkeen. Mikäli Suomeen kohdistuisi hyökkäys, Nato-jäsenenä puolustuksemme takana olisivat koko liittokunnan suorituskyvyt. Suomella olisi näin pitävät turvatakuut. Tämä tukee rauhaa ja vakautta Suomessa myös tulevaisuudessa. Siksi kannatan Nato-jäsenyyden hakemista.

Suomen ratkaisut ovat aina perustuneet siihen, että ne ovat vahvistaneet turvallisuuttamme ja maamme kansainvälistä asemaa. Näin tulee olla myös nyt. Me teemme ratkaisumme Suomen turvallisuuden puolesta. Turvallisen tulevaisuuden takaaminen tulevillekin sukupolville on yhteinen vastuumme.

EtusivuAjankohtaistaAvain-blogiSuomi jälleen ratkaisujen edessä