Hannele Pokka: Vaalit käydään sosiaalisessa mediassa

Lukion vanhempainillassa oppilaskunnan puheenjohtaja, reipas nuori mies, piti esitelmän sosiaalisesta mediasta. Nostatti käsiä pystyyn, moniko meistä vanhemmista oli facebookissa, bloggasi tai käy youtubessa. Silmämääräisesti joka toinen viittasi. Vau, sanoi esitelmöitsijä, mikä tarkoitti kai, että olimme kehityskelpoisia.

Tämän päivän lukio-opiskelu on kaukana siitä, millainen mielikuva itselläni on omista lukiovuosista. Kauan niistä kyllä on aikaakin, mutta minun lukiossani istuttiin tunneilla ja opettajat keskittyivät opettamiseen. Monen lukiolaisen vanhemmat kävivät ensimmäisen kerran koulun tiloissa, kun oma nuori sai valkolakin.

Nykypäivän lukiossa oppilaitos opettajineen ja oppilaineen on verkostoitunut tiiviisti ympäröivään yhteiskuntaan. Nuorten vanhempiin pidetään yhteyttä ja vanhemmat kouluun. Enkä muista, että minun lukioaikani opiskelijoiden ja opettajien välit olisivat olleet niin mutkattomat kuin tämän päivän kouluissa. Se tuntuu hienolta. Toisaalta kurssimuotoinen lukio vaatii nuorelta paljon. Kurssit ovat laajoja. Lukiolaisten englannin kielen kirjoja tutkiessani, tulin siihen tulokseen, että omilla lukion tiedoillani olisin hädin tuskin selvinnyt lukion ykkösluokasta.

Lukiolaista kuunnellessani oli pakko tehdä se johtopäätös, että nuoret käyttävät nettiä melkein ihan kaikkeen. Nettiin tilataan uutiset, sieltä haetaan faktatietoa, käännösapua, vinkkejä vapaa-ajalle. Nuorta kuunnellessa sai muutaman ahaa-elämyksen, miten omia facebook-sivuja voi hyödyntää. Aloin myös ymmärtää, miksi sanomalehti ja kirja jää monelta nuorelta lukematta.

Sosiaalinen media on osoittautunut merkittäväksi tietolähteeksi, kun sensuuri on sulkenut viralliset tiedotuskanavat. Näin on ollut asian laita muun muassa Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa viime viikkojen aikana.

Meikäläinen facebook-nuoriso tuntuu olevan myös hyvin perillä sosiaalisen median vaaroista kuten tietosuojan puutteista, identiteettivarkauksista, väärien tietojen levittämisestä jne. Meillekin puhunut nuori tyytyi sanomaan, ettei pidä uskoa kaikkea lukemaansa tai näkemäänsä. Pitää uskaltaa kyseenalaistaa, olla kriittinen.

Selvää myös on, että meilläkin vaalikampanjat käydään entistä enemmän netissä sosiaalisen median avulla ja keinoin. Juuri äsken silmiini sattui youtubesta entisen ympäristöministerin, kansanedustaja Kimmo Tiilikaisen video. Aiheena oli – kuinkas muuten – haja-asutusalueiden jätevedet.

Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä.