Ydinvoiman turvallisuudesta keskustellaan tällä hetkellä kaikkialla maailmassa Japanin katastrofin vuoksi. Japanin savuavat reaktorit tuovat mieleen Tsernobylin 1980-luvun lopulla. Heti Tsernobylin onnettomuuden jälkeen, josta aluksi saatiin hyvin vähän tietoja, jouduin työmatkalle Neuvostoliittoon. Naistenkomitea, kommunistisen puolueen naisjärjestö, oli kutsunut naisjärjestöjen edustajia myös Suomesta kansainväliseen seminaariin Leningradiin. Seminaari kesti kolme päivää ja olimme täydellisessä uutispimennossa. Vasta kotona Suomessa selvisi, kuinka laaja tuho naapurissa oli tapahtunut.
Japanin onnettomuudesta ja voimalatyöntekijöiden urhoollisesta taistelusta reaktoreiden sulamisen estämiseksi olemme saaneet tietoa lähes reaaliajassa. Onnettomuus on niin kaukana, ettei minkäänlainen saastepilvi uhkaa Suomea. Mutta kyllä se on antanut aihetta huoleen.
Meillä suomalaisilla on neljä ydinvoimalayksikköä toiminnassa. Viides on rakenteilla Olkiluotoon. Tämän lisäksi eduskunta myönsi äskettäin luvan kahden uuden ydinvoimalan rakentamiselle.
On erittäin hyvä, että pääministeri haluaa selvittää Suomen ydinvoimaloiden turvallisuusasiat perusteellisesti. Suomalaisilla on oikeus tietää, ovatko voimalat rakennettu turvallisuudesta tinkimättä ja onko otettu huomioon, että ilmastomuutos näyttää lisäävän meilläkin myrskyjä ja tulvia sähkökatkoksineen.
Myös naapurimme ovat luottaneet ydinvoimaan. Venäjän Leningradin alueella sijaitseva Sosnovi Borin ja Kuolan niemimaalla oleva Polarnaja Zorin ydinvoimala sijaitsee aivan Suomen rajan tuntumassa. Toivoa sopii, että myös Venäjällä satsataan ydinvoiman turvallisuusasioihin.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä