Aamulla bussissa edessäni istuvat keski-ikäiset miehet keskustelivat innolla politiikasta. Kumpikaan ei ollut käynyt yhdenkään puolueen vaalitilaisuudessa, mutta se ei tietenkään estänyt heitä puntaroimasta, kuka olisi paras pääministeriksi tai ketkä saavat Uudellamaalla ääniä. Vielä Kampin linja-autoasemalla, bussin päätepysäkillä, kaverusten vilkas ja kovasti samanhenkinen keskustelu jatkui kummankin kiirehtiessä työpaikalleen. Tulin vakuuttuneeksi, että tulevat eduskuntavaalit kiinnostavat. Melkein veikkaisin, että äänestysprosentti tällä kertaa nousee.
Suomessa mennään kohti vaaleja tilanteessa, jossa lähi tulevaisuudenkin ennustaminen on vaikeaa: Euromaiden talouskriisi ei ole vielä lähimainkaan ohi. Arabimaissa kapinoidaan maiden itsevaltaisesti johdettua hallintoa vastaan. Maailman talousjättinä tunnettu Japani koki hirvittävän onnettomuuden, kun maahan iski yhtä aikaa maanjäristys, tsunami ja ydinvoimalakriisi. Kun tähän vielä lisätään, että ihmiskunta kuluttaa enemmän kuin mitä maapallo pystyy tuottamaan eivätkä maailman valtiot olet kyenneet yhteisvoimin pysäyttämään ihmisen hiilidioksidipäästöillä aiheuttamaa ilmastomuutosta, uusi eduskunta joutuu aloittamaan tilanteessa, jossa maailmalla eletään poikkeuksellisen epävakaissa tunnelmissa.
Tavallinen kansalainen tuskin kuitenkaan tenttaa vaalituvissa tai markettien pihoilla ehdokkailta, miten he ratkaisisivat globaalit ympäristö- ja muut ongelmat. Hän kyllä ymmärtää, että ilmastomuutos on vakava asia, mutta tuntee, ettei hän voi kehityksen suuntaan juurikaan vaikuttaa. Sen sijaan hän haluaa, että lähiympäristöstä pidetään huolta. Hän haluaa kierrättää jätteet ja on osallistunut kansalaisopiston ekoteko-kurssille. Häntä kiinnostaa ja hän on vähän huolissaankin siitä, mistä hänen lähikaupasta ostamansa ruoka on peräisin. Yhä useammin hän valitsee luomumerkin tai reilun kaupan tuotteen, koska se on hänen mielestään oikeasti reilua.
Ennen muuta tavallista kansalaista kiinnostaa, mistä ehdokas tai hänen puolueensa aikoo vähentää valtion menoja. Sehän on tiedossa, että valtio on velkaantunut, eivätkä rahat riitä kaikkeen. Ja kyllä äänestäjää kiinnostaa, onko hänen iäkkäällä isoäidillään mahdollisuus turvalliseen hoivapaikkaan ja inhimilliseen vanhuuteen ja saavatko hänen lapsensa tai lapsenlapsensa päivähoitopaikan mieluummin läheltä kotia kuin kaupungin toiselta laidalta. Mutta paljon on niitäkin, jotka tulevat marketin pihalle vaalitilaisuuteen vain nähdäkseen televisiosta tutun henkilön kerrankin livenä.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä.