Sunnuntaina pidetyissä eduskuntavaaleissa voitti ennen muuta kansanvalta. Suomalaiset äänestivät vilkkaammin kuin aikoihin. Äänestysaktiivisuudessa oli kuitenkin suuria alueellisia eroja. Kun etelän kaupungeissa käytiin innokkaasti vaaliuurnilla, pohjoisessa Suomessa monet jäivät äänestyspäivänä kotiin.
Nämä vaalit jäävät taatusti mieleen. Protestivaalit, suurten muutosten vaalit. Vaalituloksia seuratessani minulle tuli mieleen vuosi 1970, kun lukiolaisena seurasin kotona Lapissa smp:n maanvyöryvoittoa eduskuntavaaleissa. Silloinkin keskusta kärsi rökäletappion. Näissä vaaleissa Timo Soinin johtamat perussuomalaiset korjasivat jättipotin ja kaikki suuret puolueet menettivät kannatustaan. Keskustan kannatus suorastaan romahti.
Vuonna 1970 keskustan puheenjohtaja, Johannes Virolainen lupasi kiertää aitovieriä ja kuunnella kansaa. Keskusta onnistuikin vähitellen palauttamaan luottamuksensa peruskannattajiinsa, mutta vasta kaksi kymmentä vuotta myöhemmin puolue sai silloisen puheenjohtajansa Esko Ahon johdolla puoluesihteeri Seppo Kääräiäisen lanseeraamaan ”veret seisauttavan vaalivoiton”. Mitä keskusta tekee nyt? Sen pitäisi kyetä palauttamaan omien luottamus vanhoilla vankoilla tukialueillaan Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa ja olla uskottava vaihtoehto pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla.
Kansalaisten tunne, etteivät he oikeasti voi vaikuttaa asioihin, on kyllä tuntunut täällä ympäristöhallinnossakin. Tavalliset ihmiset ovat ottaneet yhteyttä, kun eivät ole olleet tyytyväisiä siihen, miten ympäristövirkamiehet ovat asioita hoitaneet.
Millaisia muutoksia tapahtuu, kun uusi hallitus aloittaa, sen aika näyttää. Varmaa on, että virkamiehet ovat valmiita lojaalisti ja tunnollisesti palvelemaan uusia ministereitä ja huolehtimaan hallituksen ohjelman toimeenpanosta. Näin suomalaisessa kansanvallassa on aina toimittu.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriön kansliapäällikkönä