Paperipussin pohjalle kuiviksi koppuroiksi muuttuneet leivänpalat, joita juuri oli heittämässä roskapussiin, saivat minut muistamaan viime joulun alla julkaistun tutkimuksen kotitalouksien roskiin kipattavan ruuan määrästä.
Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskuksen tekemän selvityksen mukaan suomalaiset heittävät syömäkelpoista ruokaa roskiin keskimäärin 23 kiloa vuodessa. Yksittäistä kotitaloutta kohden roskiin päätyvää ruokaa kertyy noin 50 – 65 kiloa eli viisi prosenttia ostamastamme ruuasta. Roskiin päätyvän ruuan arvoksi tutkimuslaitos päätyi esittämään 500 miljoonaa euroa ja 120 – 160 miljoonaa kiloa vuodessa. 40 prosenttia roskiin joutuvasta ruuasta on jäänyt lautastähteeksi tai sitä muuten ei huvita syödä. Loput 60 prosenttia on ruokaa, jonka epäillään olevan pilaantunutta. Kodeissa erityisesti naiset syyllistyvät ruuan haaskaukseen enemmän kuin miehet, mikä kertonee osaltaan myös siitä, kuka perheessä valmistaa ateriat.
Piti ruveta keittiön pöydän ääressä tekemään listaa ruuista, jotka olivat joutuneet roskiin sen viikon aikana. Ensin oli se espanjalainen kurkku, joka pehmeni oston jälkeen alta aikayksikön. Oliko siis pakko ostaa ulkomaan kurkkua! Sitten oli se makaroonilaatikon loppu, jonka pistin seuraavana päivänä roskiin. Miksi en siirtänyt loppuruokaa pakastimeen! Hyvä kysymys. En muka ehtinyt. Kaupan leipä vanhenee nopeasti, jos vertaan kotona tehtyyn ruislimppuun.
Lapsena isoäiti, ämmi otti kuivuneet leivänkannikat huolellisesti talteen. Ne hän liotti maidon ja veden seoksessa. Seokseen lisättiin nestettä ja se keitettiin sipulien kera keitoksi, jota lappilaiset kutsuivat ”leipäressuksi”. Yritin kerran tehdä samaa ruokaa kotona Espoossa vanhan reseptin mukaan, mutta keitto kelpasi vain koiralle. Minusta ei taida olla perinneruokien tekijäksi. Ja taas tuli mieleen, että joulukuisessa tutkimuksessa sanottiin, että eniten kodeissa haaskataan kotiruokaa.
Positiivinen viesti oli, että kodeissa, joissa biojätteet lajitellaan erikseen, ruokaa myös haaskataan vähiten. Kierrätys ja jätteiden lajitteleminen säästää euroja kodeissa ja kaatopaikalle kertyvää tavaraa. Itse ajattelen, että tarvitsisin keittokirjan: miten teen tähteistä näppärästi uutta ruokaa.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä