Elina Havu: Meidän perheen ratkaisu

Menin takaisin töihin, kun lapseni oli kuuden ja puolen kuukauden ikäinen. Tuon lauseen sanoessani saan varsin mielenkiintoisia reaktioita vastaani. Millainen on sinun ensimmäinen ajatuksesi?

Voin karrikoiden jakaa nämä reaktiot kolmeen eri kategoriaan. Yksi on täysin hiljaa eikä ilmeisesti itse tiedä, miten asiaa pitäisi kommentoida. Toinen ryhtyy puolestaan vuolaasti kehumaan isiä ja perheemme tekemää modernia ratkaisua ja sitä, miten loistavaa on kun isät ottavat vastuuta perheestä. Kolmas taas kysyy heti ”ai noin nuoren veit hoitoon ja entäs se imetys nyt sitten”. On toki niitäkin joille asia on vain niin tavallinen, ettei se aiheuta mitään reaktiota, mutta he ovat valitettavasti vähemmistö.

Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen mielipiteissäni varsin suora ja joskus jopa ehdoton. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että perhevapaat tulee jakaa tasaisemmin vanhempien kesken ja että miestenkin tulisi saada mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa. Kun perheeseemme syntyi lapsi puolitoista vuotta sitten, oli aika tehdä kuten saarnaa. Päätimme siis mahdollisuuksien mukaan jakaa perhevapaat.

Minulla ei ollut tuolloin työpaikkaa johon palata, joten aloin etsiä työpaikkaa, kun poikamme oli neljän kuukauden ikäinen. Olin erittäin onnekas, sillä vain muutaman lähetetyn hakemuksen jälkeen tärppäsi ja sain koulutustani vastaavan työpaikan. Mieheni jäi kotiin kuuden ja puolen kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Vauvan ollessa reilun vuoden mieheni palasi takaisin töihin ja poikamme aloitti päiväkodissa. Jotta päiväkodin aloitus olisi mahdollisimman kevyt, mieheni oli vielä neljän kuukauden ajan osittaiselle hoitovapaalla, tehden lyhennettyä työpäivää.

Mitä perhevapaiden jakamisesta on seurannut? Vain ja ainoastaan positiivisia vaikutuksia, joista voisin tehdä pitkän listan. Tärkeimpänä tietenkin se, että pojallamme on kehittynyt lämmin ja vahva suhde molempiin vanhempiinsa. Parisuhde on voinut hyvin, kun kumpikin tietää, mitä vauvasta ja kodista huolehtiminen tarkoittaa. Arki on helppoa, jopa sujuvaa. Tärkeää on myös omasta jaksamisesta huolehtiminen, sillä kun omat voimat loppuvat, toinen on valmiina ottamaan vastuun.

Ai niin muuten, vastaus pohtimaasi on kyllä, imetys ja työssäkäynti on mahdollista yhdistää. Imetin poikaamme suositusten mukaisesti lähes täysimetyksellä puolivuotiaaksi ja osittain vuoden ikään asti, jolloin poikamme itse päätti lopettaa touhun kerrasta.

Elina Havu

Kirjoittaja on töitä tekevä äiti, ay-jyrä ja feministi, joka asuu Suomenlinnassa.