Uuden aloittaminen aina jännittää. Niin nytkin, kun me ministeriöiden väki odottelemme uusia päälliköitä. Ovatkohan minkälaisia johtajina, entä ihmisinä. Entä millaisen poliittisen avustajajoukon tuovat tullessaan. Kokeneemmat virkamiehet ovat nähneet jo niin monta hallitusvaihdosta ja uutta ministeriä, etteivät pienestä jännitä. He sanovat, että kaikki ministerit jättävät oman jälkensä taloon ja lainsäädäntötyöhön. Ja huonoja ministereitä ei ole saatu koskaan, vain tavoiltaan ja tyyliltään erilaisia.
Hallitusohjelmaa luettiin viikonvaihde hartaasti. Se on pitkä kuin nälkävuosi, peräti 89 sivun mittainen. Kirjaukset ovat kyllä hyviä, tosin sitä hallinnosta tuttua munkkilatinaa: pyritään, kehitetään, kannustetaan, edistetään. Siihen me virkakuntakin kyllä olemme kasvaneet. Emme osaisi muulla tavalla hallitusohjelmakirjauksia ehdottakaan. Perusturvan ja kuntaremontin osalta kirjaukset ovat täsmällisempiä.
Olennainen asia taitaa kuitenkin olla, millaisilla voimavaroilla hyviä asioita toteutetaan. Veronkorotukset ja menojen leikkausten suuruusluokka ovat kutakuinkin jo selvillä. Valtion hallinnossa alkanut vaalikausi tarkoittaa, että tehtäviä on pakko panna tärkeysjärjestykseen. Kaikkeen tähdelliseenkään eivät voimavarat enää riitä.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä.