Tänään julkaistavassa tasavallan presidentti Tarja Halosen ja hänen eteläafrikkalaisen virkaveljensä, Jacob Zuman yhteisesti vetämän kestävän kehityksen paneelin raportissa perätään uutta suuntaa maailmantaloudelle. Panelistit ovat sitä mieltä, maailmaa ravistelevien talouskriisien vuoksi taloudessa on pakko ottaa uusi suunta, jossa luonnonvaroja käytetään ympäristöä säästäen ja kestävästi. Raportti maalaa kuvan maapallosta, jossa köyhät ovat pysyneet köyhinä, jossa rikkaus keskittyy ja jossa ilmastomuutos, väestönkasvu, ruokapula ja luonnonvarojen ehtyminen ovat tosiasioita.
Kestävästä kehityksestä on puhuttu vähintään jo neljännesvuosisata, kun Norjan pääministeri Gro Harlem Brundlandtin johdolla valmistui ensimmäinen kestävän kehityksen visio ”Yhteinen tulevaisuutemme”. Senkin jälkeen maailman kehitys on ollut kaikkea muuta kuin kestävää.
Nyt tiedetään, että väestönkasvun ja kulutuksen lisääntyessä maailman ruuankulutus on vuoteen 2030 mennessä vähintään 50 prosenttia suurempi ja vedenkulutus 30 prosenttia suurempia sekä energian kulutus 45 prosenttia suurempi kuin nyt. Jo nyt kulutamme luonnonvaroja enemmän kuin mitä maapallo pystyy tuottamaan. Kulutus tosin jakautuu yhä hyvin epätasaisesti. Köyhät maat, enemmistö maapallon valtioista, haluaisivat nekin parantaa elämisentasoaan. Nyt rikkaat maat vievät maapallon luonnonvaroista leijonanosan.
Paneelin puheenjohtajat Halonen ja Zuma korostavat Helsingin Sanomissa tänään julkaistussa yhteisessä artikkelissaan sitä, että kauaskantoisen ajattelun olisi voitettava niin markkinoilla kuin äänestyspaikoilla. Molemmat näkevät, että kestävä kehitys on vielä mahdollista.
Eilisiltana tulin katsoneeksi uusintana televisiosta näytetyn Wall Street II. Elokuvassa rahamarkkinoilla pyöritetään hurjaa kuplataloutta aivan kuin runsas kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, kun Wall Street elokuvan ensimmäinen versio levisi elokuvateattereihin. Mikään ei ollut muuttunut, eikä mistään oltu opittu.
Saadaanko maailmaan markkinavoimat, joille kestävä kehitys todella merkitsee jotain? Ainakin suunnanmuutoksen olisi nyt hyvät edellytykset, sillä maailman pelastamisella voi oikeasti ansaita rutkasti rahaa. Muun muassa energiatehokkaat tuotantotavat, uusiutuvan energian konseptit ja puhtaan tuotannon teknologia ovat nopeasti kasvavia liiketoiminta-alueita. Ja vauhti vain kiihtyy.
Toivoa sittenkin on!
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee kansliapäällikkönä ympäristöministeriössä.