Joulu tulee ajallaan, tänä vuonna eteläiseen ja lounaiseen Suomeen lumettomana. Lapissa sentään joulu on entisensä: lunta ja pakkasta riittävästi sekä paikkakuntalaisten että matkailijoiden ihailtavaksi.
Tämä syksy on taas saanut miettimään, kuinka pitkälle ihmisen aiheuttama maapallon ilmakehän lämpeneminen on jo edennyt. Ainakin epävakaat sääolosuhteet ovat meilläkin jo enemmän sääntö kuin poikkeus: milloin myrskyää ja sataa vettä, milloin saadaan epätavallisen paljon lunta. Muun maailman hirmumyrskyjä tai tsunameja ei sentään meidän kulmilla tarvitse kohdata. Kuinka paljon katastrofeja; toisaalta kuivuutta ja nälänhätää, toisaalta tulvien aiheuttamia vedenpaisumuksia ihmiskunta sietää, ennen kuin se kypsyy tekemään ratkaisuja. Viikko sitten pidetyssä Durbanin ilmastokokouksessa neuvottelijat sopivat, että kaikkia maita sitova ilmastosopimus tehdään vuoteen 2020 mennessä. Liian myöhään, ympäristöjärjestöt arvostelevat. Kunhan edes silloin, sanovat reaalipoliitikot.
Meillä suomalaisilla on yhä runsaasti puhdasta luontoa, on metsiä ja vettä, on tilaa toimia. Puhtaan luonnon arvoa ei voi mitata rahassa. Vielä vähemmän hiljaisuutta ja luonnonrauhaa voi laskea euroissa. Olkaamme iloisia ja ylpeitä tästä.
Toivotan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä.