Hannele Pokka: Pohjoisen puhetta

Vappuna kävin pohjoisessa. Kun etelässä vappu otettiin vastaan lämpimästä kevätauringosta nauttien terasseilla. Rovaniemellä lunta oli yhä reilu puoli metriä. Aurinko pohjoisessakin paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta Jäämereltä puhaltava kirpeä tuuli jähmetti hangen pinnan aamuisin kantavaksi kävellä ja päivällä pilkkimiehet huristelivat moottorikelkoilla joen jäällä.

Suomi on pitkä maa, jossa kelin ja sään lisäksi vaihtuvat muutkin elämisen olosuhteet, kun siirrytään etelästä pohjoiseen.

Naapurini antoi auringon paistaa naamalle ja pilkki tyytyväisenä Kemijoen jäällä. Mies oli ollut reissutöissä äskettäin Sotkamossa. Minut nähtyään hän ryhtyi oitis puhumaan Talvivaaran kaivoksesta, joka on lähes päivittäin ollut lehtien palstoilla ja televisiouutisissa, Naapuri puhui siitä, mitä Sotkamossa oli kuullut: huono juttu koko kaivosalalle, kun yhtiö ei pane omia nurkkiaan kuntoon, huono juttu koko Sotkamon ja Kainuun matkailulle, erityisen huono juttu niille kainuulaisille, jotka asuvat kaivoksen vaikutuspiirissä.

Sain osaltani naapuriltani ihmettelyä, mitä virkaa on alueellisilla ympäristövirkamiehillä, jotka valvovat kaivosyhtiön toimintaa, kun päästöjä ei saada kuriin.

Naapurini on aina suhtautunut ympäristöasioiden hoitamiseen terveen kriittisesti. Huutia sai edellisenä talvena haja-asutusalueiden jätevesimääräykset. Tänään hänen huolensa kainuulaisten elinympäristöstä ja sen tulevaisuudesta jakavat monet suomalaiset ympäri maan. Kainuulaiset ovat oikealla asialla puolustaessaan kotiseutunsa luontoa ja vaatimalla kaivosyhtiötä lopettamaan vesistöjä ja ilmaa pilaava toiminta.

Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä.