Hannele Pokka: Vähän kaivoksista ja puoluekokouksesta

Kaivostoiminta on saanut viime kuukausina kosolti julkisuutta. Luulen, että keskustapuolueen tulevassa puoluekokouksessakin kuullaan puheenvuoroja kaivostoiminnasta, sikäli kun henkilövalinnoilta ehditään.

Kaivoskohu alkoi Talvivaaran kaivoksen aiheuttamista ympäristöongelmista. Jättisuuresta nikkelikaivoksesta piti tulla Kainuun pelastaja, koska se lupasi työpaikat sadoille. Pian kuitenkin kaivoksen lähialueen asukkaat huomasivat, ettei kotijärven vesi enää ollutkaan samanlaista. Kaivoksen hajuhaitoista valitettiin jo Sotkamossa ja Kajaanissa saakka. Yritys on nyt luvannut saada päästöt kuriin investoimalla vesien puhdistamiseen ja hajujen poistamiseen. Vielä kaivosyritys ei ole saanut aiheuttamiaan ongelmia korjattua, vaikka päästöt ovatkin pienentyneet. Kainuulaiset ja muutkin suomalaiset haluavat, että asiat ympäristön kannalta tulevat mahdollisimman nopeasti kuntoon. Yritykseltä vaaditaan nopeita toimia. Tällaisissa tilanteissa odottavan aika on pitkä.

Muidenkin uusien kaivosten osalta on ikävällä tavalla huomattu, ettei yrityksillä olekaan ympäristöasiat hanskassa. Samanaikaisesti kymmenet ulkomaiset kaivosyhtiöt tutkivat kiivaasti maamme maaperä. Suomi on keskellä kaivosbuumia. Metallien korkeat maailmanmarkkinahinnat pitävät huolen siitä, että kiinnostusta riittää. Aiheellisesti mietitään, tuovatko uudet kaivokset mukanaan myös uusia päästöjä vesiin ja ilmaan.

Kaivosyritysten on myös pakko hyväksyä tosiasiana, että niiltä vaaditaan jatkossa ympäristöasioiden entistä parempaa huomioon ottamista. Kaivostoiminnan lupakäytännöt kiristyvät ja päästörajat tiukkenevat.

Suomalaisille ympäristöteknologiayrityksille kaivosyritysten ympäristöongelmien pitäisi olla valtava mahdollisuus myydä osaamistaan ja kehittää uutta tekniikoita. Niiden olisi nyt tartuttava tähän tilaisuuteen.

Suomen hallituksen mineraalistrategiassa luvataan, että Suomi on vuoteen 2030 mennessä kestävän kaivosteollisuuden mallimaa. Vähän olisi hoppu tehdä asian eteen jotain.

Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä.