”Aluksi hengitin savuista ilmaa varovasti, eikä se tuntunut oikein miltään. Seuraavana päivänä vähän silmiä kirveli ja hengitystä painoi. Ajattelin, että kyllä tämä tästä. Tähän pitää harjaantua. Kolmantena päivänä aloin yskähdellä niin kuin aloitteleva tupakkamies. Rintaa painoi ja tunsin oloni sairaaksi”.
Edellä oleva sitaatti ei ole aloittelevan tupakoitsijan päiväkirja, vaan kertomus ystävältäni, joka kävi hiljattain Pekingissä. Kaupungin ilman laatu on todella huono, sillä Kiinassa käytetään energianlähteenä runsaasti kivihiiltä, jonka päästöt ilmaan ovat kaikista energialähteistä suurimmat. Pekingin ympäristössä on myös paljon teollisuutta ja autojen määrä kasvaa vauhdilla. Maan talouskasvu on ollut edelleenkin huimaa verrattuna Eurooppaan.
Kiina on ollut viime päivinä otsikoissa. Maalla on yli 400 miljardin euron rahastot, joista toivotaan pääoma-apua velkaiselle Euroopalle. Yhdysvaltain taloushan jo pyörii enenevässä määrin kiinalaisen velkarahan varassa. Kiinalaisten halutaan myös investoivan Eurooppaan.
Ystäväni kertoman jälkeen jäi vain miettimään, miksi Kiina ei investoi enemmän oman maan ympäristön tilan parantamiseen. Siitä hyötyisivät ennen muuta kiinalaiset itse. Vastauksen tietävät Kiinan päättäjät. Taitaa olla kiinalainen juttu.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä.