Pistäytyessäni muutama päivä sitten New Yorkissa oli ihan pakko kävellä rahamaailman kadulle, Wall Streetille, kun Suomenkin lehtien mukaan alueella on pitkään ollut mielenosoituksia. Pörssimeklarien alueen on sanottu vallatun, kun tavalliset amerikkalaiset ovat täyttäneet lähikorttelit ja puistot.
Matka Manhattanin eteläkärkeen, jossa rahamaailman pyhätöt sijaitsevat taittuu parhaiten metrolla. WTC tornien raunioiden vieressä olevalle metropysäkille jäätyäni ja noustuani kadulle, saatoin kuulla musiikin jytkeen ja ihmisjoukon puheensorinan jo korttelin päästä. Lähemmäksi päästyäni totesin, että Wall Street-kadun ympäristö pursui eri ikäisiä amerikkalaisia. Alue oli todella vallattu. Mielenosoittajat kantoivat julisteita ja banderolleja. He sanoivat julisteissaan, että väestön vauraimmalla yhdellä prosentilla on liikaa rahaa ja valtaa.
Verrattuna Egyptissä ja monessa muussa maassa menossa olevaan kapinaan eliittiä vastaan, amerikkalaisten mielenosoitus vaikutti melkein puistotapahtumalta. Meitä turisteja liikkui runsaasti alueella ottamassa valokuvia. Aluetta vahtivat poliisit juttelivat iloisesti mielenosoittajien kanssa. Tuli tunne, että poliisitkin olivat samassa rintamassa vaatimassa työtä ja koulutusta, siis parempaa tulevaisuutta ihmisille. Mutta amerikkalaistenkin protestoijien viesti oli sama, mikä on kuulunut eri puolilla maailmaa, kun kansa on noussut vallanpitäjiä vastaan: He ovat kiinnostuneita arkisista asioista kuten työpaikoista,. He katsovat, että tavalliset ihmiset ovat saaneet kantaakseen ylettömän taakan, eikä heidän mielipidettään edes kuunnella. Amerikassa niin kuin muuallakin lännessä mielenosoittajat kyseenalaistavat talouskriisien jälkeiset leikkaukset, tuloerojen kasvun ja verovarojen käyttämisen pankkien pelastuspaketteihin.
Pois lähdettyäni korvissa jäi soimaan pitkäksi aikaa iskevä musiikki ja väkijoukon huudot. Wall Street sen sijaan oli tyhjä katu. Pankkiireista ei näkynyt vilaustakaan.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä.