Pääkaupungin lehti kertoi muutama päivä sitten Aalto-yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Tämän mukaan kaupunkilaisten hiilijalanjälki on suurempi kuin maaseudun asukkaiden. Artikkeli kirvoitti vilkkaan keskustelun siitä, kuka Suomessa saastuttaa eniten; kaupunkilainen vaiko maalainen ja eikö olekaan hyvä, että ihmiset asuvat kaupungeissa tiiviimmin kerrostaloissa.
Totuus lienee moni-ilmeisempi. Ekologista asumista ja elämistä löytyy niin kaupunkien betonilähiöistä kuin maalta, samoin saastuttavaa.
Meidän tavallisten suomalaisten aiheuttamat ilmanpäästöt tulevat asumisesta ja liikkumisesta, mutta entistä enemmän myös kulutustottumuksistamme. Rakennusten osuus Suomessa on 40 prosenttia koko energian kulutuksesta. Rakennukset tuottavat myös noin 40 prosenttia kaikista Suomen ilman hiilidioksidipäästöistä.
Pääkaupunkiseudun korkea hiilijalanjälki johtuu ennen muuta siitä, että siellä sähkö ja lämpö tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Kun kaukolämpö jatkossa on tarkoitus hoitaa uusiutuvalla energialla, tilanne luonnollisesti muuttuu.
Kaupunkilainen elämäntapa tarkoittaa shoppailua, ravintoloissa syömistä, pistäytymistä kuntosalilla, elokuvissa tai teatterissa. Näin yleisesti ajattelemme ja niin ajattelee moni kaupungissa asuvakin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että päästöjä syntyy kulutuksesta.
Kaikilla ei tällaiseen elämäntyyliin tietenkään ole varaa. Kaikki eivät kulutushakuisesta elämäntyylistä kaupungeissa tykkää, vaikka olisi varaakin. Tilastojen mukaan kaupungeissa tulotaso on keskimäärin korkeampaa kuin maalla, joten siellä myös kulutetaan enemmän.
Maalla kulutusmahdollisuuksia on vähemmän, vaikka olisi rahaakin. Hiilijalanjälkeä syntyy siten vähemmän. Asuinpaikan vaikutuksesta kulutukseen ei kuitenkaan ole saatavilla tutkittua tietoa.
Maalla on myös paremmat mahdollisuudet lämmittää talo uusiutuvalla energialla lisälämmönlähteenä tai yksinomaisena lämmitysmuotona. Maalta käydään taajamissa työssä, joten yksityisautoilu lisää maaseudun hiilijalanjälkeä, mutta Aalto-yliopiston tutkijoiden mielestä oman auton käyttö ei paina vaakakuppia maaseudun vahingoksi.
Selvää on, että kaupungeissa on parhaimmat mahdollisuudet saada aikaan kertaheitolla hiilijalanjälkeä pienemmäksi mm. energiaratkaisuilla ja yhdyskuntarakennetta tiivistämällä. Mitä isommasta kaupunkirakenteesta on kysymys, sitä enemmän etua tiiviistä kaupunkirakenteesta on.
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka työskentelee kansliapäällikkönä ympäristöministeriössä