Hannele Pokka: Kohottava kokemus

Käytiin äänestämässä tyttären kanssa seurakuntavaaleissa. Tytär mainitsi, että koulussakin oli puhuttu siitä, että 16-vuotiaat saavat äänestää, joten kyllä hänkin halusi käydä elämänsä ensimmäisen kerran äänioikeuttaan käyttämässä.

Mutta ketä sitä äänestäisi? Kaivoimme kumpikin omalla tahollamme tietokoneelta seurakuntavaalien vaalikoneen esille. Minullekin uuden kotiseurakunnan väki ja ehdokkaat olivat outoja, joten ei muuta kuin täyttämään rasteja ruutuihin. Vaalikoneen kysymykset olivat aivan mainioita. Siellä piti ottaa kantaa mm. siihen, pitäisikö oman seurakunnan panna viipymättä toimeen kirkon ilmasto-ohjelma. Siihen kohtaan oli helppo laittaa ruksi, sillä kirkon ilmasto-ohjelma on puhutteleva ja raikas. Tiedusteltiin myös, mistä pitäisi säästää, jos seurakunnan rahat ovat vähissä: Afrikan köyhiltäkö vai oman maan vähävaraisilta, vaiko lapsi- ja nuorisotyöstä. Siihen oli vaikea vastata, kun kaikki asiat ovat niin tärkeitä. Päädyin samaan, miten muuallakin toimitaan: vähennetään henkilöstöä ja säästetään menoissa. Homoparien vihkimisestä kysyttiin ja tietenkin siitä, pitääkö seuraavan piispan olla nainen.

Tyttären kanssa vertailimme ehdokkaita, joita vaalikone meille tarjoili. Yllättävästi vaalikone valkkasi meille samojakin nimiä ehdokkaiksi. Sen jälkeen syvennyimme nettiin, mitä ehdokkaat olivat itsestään kertoneet. Tyttärelle valinta tuntui olevan yksinkertainen asia: ehdokkaan piti olla nuori, nainen eikä liian ahdashenkinen.

Jäin miettimään, että ensimmäisen kerran osallistuin vaaliin, jossa valitsin ehdokkaani paperien perusteella. Entisessä kotiseurakunnassani Rovaniemellä suurin osa seurakuntavaaliehdokkaista oli henkilökohtaisesti tuttuja. Suuri joukko äänestäjistä on joka vaaleissa saman tilanteen edessä kuin minä tällä kertaa: tuntemattomien tai julkisuudesta tuttujen ehdokkaiden joukosta on valittava paras. Mutta kyllä facebookien ja blogien kautta yllättävän paljon ehdokkaasta saa selville.

Vaalipaikalle päästyämme huomasimme, että väkeä oli jonoksi saakka. Tunnelma oli kuitenkin leppoisa. Tuore kahvi ja vastaleivottu pulla tuoksuivat. Markettien ennakkoäänestyksen arkisuuteen tottuneelle kansalaiselle vaalipäivänä äänestäminen oli kuin olisi juhlaan tullut. Kohottava kokemus.

Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee ympäristöministeriössä kansliapäällikkönä