Hannele Pokka: Avartava kokemus

Onnistuin tuomaan Venäjältä tuliaisina hankalan bakteerin sisuksissani. Se piti minut viikon paikallisessa sairaalassa Espoossa. Suuri sairaala oli avartava kokemus, vaikka mahakivuissani en kovin syvällistä jaksanut ajatella.

Hoitohenkilökunta oli asiansa osaavaa ja ammatilleen omistautunutta. Työyhteisössä tuntui vallitsevan mukava henki.

Hämmentävää oli huomata, kuinka moni sairaalan hoitajista oli muutama vuosi tai jo vuosikymmeniä sitten muuttanut työn perässä maakunnasta etelään. Tapasin hoitajia, jotka olivat lähtöisin kotikulmiltani Lapista, oli naisia Pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta, maan kaikilta kulmilta. Joillekin heistä muutto oli ollut pakon sanelema, kun kotipaikkakunnalla ei ollut tarjota alan työtä. Jonkun toisen Espooseen oli juurruttanut rakkaus ja elämänkumppanin löytyminen. Tuli mieleen, että sairaala oli kuin Suomi pienoiskoossa. Näin pääkaupunkiseutu on kasvanut ja kasvaa. Jokaisella muuttajalla on mukanaan kotona opitut arvostukset ja arvostukset. Ne eivät häviä, vaikka asuinpaikka muuttuisi moneenkin kertaan.

Erityisesti jäi mieleeni 67-vuotias rouva, joka tuli viikonlopun kiireapulaiseksi moppaamaan lattioita ja siivoamaan sänkyjä. Tämä sujuvalla Savon murteella puhuva nainen sanoi, ettei oikein jaksa olla vain eläkkeellä kotona, kun hän tietää, että sairaalassa on puutetta työihmisistä.

Sairaalareissu pani ajattelemaan, että suomalainen julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on kaikesta siihen osoitetusta kritiikistä huolimatta maailman paras.

Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee kansliapäällikkönä ympäristöministeriössä.