Tällä viikolla tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun terroristit tuhosivat New Yorkin kaksoistornit, World Trade Centerin. 11. syyskuuta 2001 tapahtuneissa iskuissa kuoli kaikkiaan lähes 3000 ihmistä. Yli 2700 ihmistä kuoli kaksoistorneissa ja niihin törmänneissä lentokoneissa. Television kaikkialle maailman välittämä kuva liekehtivistä torneista, piirtyi monen mieleen iäksi kauhun symbolina.
Minun lapsuudessani 1960-luvulla aikuisilta kysyttiin, missä olit, kun Kennedy murhattiin. 2000-luvulla kysytään, missä olit kun New Yorkin tornit räjähtivät. Oma muistikuvani on yhä kirkas. Olin kotona pakkaamassa matkalaukkuani, sillä minun oli määrä lähteä Kanadaan arktisten alueiden yleiskokoukseen 12.9.2001. Kokous peruttiin, sillä Amerikan lentoliikenne oli pysähdyksissä. Kun kokous sitten kuukauden kuluttua järjestettiin, Pohjois-Amerikan lentokentillä puuttui tavallinen ruuhka. Kaikkia arabinnäköisiä ihmisiä katsottiin pelokkaasti ja lentokenttien ylettömän kauan kestävät turvatarkastukset koettelivat matkustajien kärsivällisyyttä.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Yhdysvallat on sotinut Irakissa ja Afganistanissa. Osama bin Laden, terroristijärjestö al-Qaidan perustaja kuoli Pakistanissa viime toukokuussa Yhdysvaltain erikoisjoukkojen iskussa. Mutta terrorismi ei ole maailmasta hävinnyt.
Me suomalaiset olemme saaneet elää Suomessamme kaukana maailman kriisipesäkkeistä ja terrori-iskuista. Missään lintukodossa täällä pohjolassakaan ei enää eletä. Tämän meistä jokainen joutui toteamaan Norjan viime heinäkuun järkyttävien tapahtumien jälkeen. Jos kysymyksessä olisi ollut joku maahanmuuttajataustainen arabi, Norjan tapahtumista olisi nopeasti vedetty yhtymäkohtia al-Qaidan tapaisiin terroristijärjestöihin. Mutta tekijä olikin tavallinen norjalainen nuori mies.
Norjan terroritekojen tekijää on luonnehdittu äärikonservatiiviksi tai äärioikeistolaiseksi. Tekojaan hän oli suunnitellut pitkään ja huolellisesti. Hän on käyttänyt paljon rahaa niiden valmisteluun. Tuttavat kuvailevat häntä mukavaksi ja tavalliseksi kaveriksi. Jostain syystä tämän norjalaismiehen ajatusmaailma on jossain vaiheessa harhautunut pahasti väärille teille, koska hänen tekonsa ja julkisuuteen tulleet ajatuksensa ovat kaukana normaalista ja terveestä. Nuorisoleiri massamurhan kohteena on jotain niin käsittämätöntä pahuutta, että tuntui hyvältä, kun luki lehdestä, että Norjan lakien mukaan tällaisesta rikoksesta voi saada yli kahdenkymmenen vuoden tuomion.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, joka työskentelee kansliapäällikkönä ympäristöministeriössä