Viime aikoina ilmestyneiden kyselytutkimusten mukaan vanheneminen ja sen myötä mahdollisesti lisääntyvän hoivan saatavuus pelottaa suomalaisia. Syvä huoli näkyy myös vaalikentillä. Hyvinvointialueiden on kaikkialla Suomessa huolehdittava siitä, että hoivaa tarvitsevat saavat heille kuuluvat terveydentilaansa vastaavat palvelut sekä sosiaalista elämäntilannettaan vastaavat palvelut.
Uskottavien palvelulupausten sijaan olemme saaneet kuulla huolestuttavia uutisia jopa avaintoimintojen alasajosta, ammattilaisten lomautuksista ja irtisanomisista. Lisäksi maan sisällä erot kärjistyvät; toisaalla lomautetaan ja irtisanotaan, toisaalla työvoimapula on huutava.
Valtakunnan tasolta on nähtävä kokonaisuus. Kymmenen vuoden kuluessa noin neljännes hyvinvointialueiden henkilöstöstä eläköityy, ja vanhuspalveluiden tarve kasvaa 2030 – luvulle saakka.
Vanhuspalvelulain edellyttämä 0,6 hoitajamitoitus voi riittää ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, mikäli mitoituksen sisällä oikein erotetaan välitön ja välillinen hoito. Ensin mainittuun voidaan käyttää vain sairaan- ja lähihoitajia, ei hoitoapulaisia, hoiva-avustajia ja viriketyöntekijöitä. Yhteisöllisessä asumisessa ei ole lainkaan hoitajamitoitusta, mikä Suomen Keskustanaisten mielestä on väärin.
Ammattimaisen hoitotyön arvostus on palautettava, hyvinvointialueiden on kaikkialla oltava turvallisia työpaikkoja. Rapautuva arvostus näkyy myös palveluiden laadussa.
Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, mutta sen on oltava eettistä. Suomen- tai ruotsin kielen oppiminen heti oppimispolun alussa nopeuttaa tulijoiden sopeutumista. Työnantajan on huolehdittava kielitaidon riittävyydestä kielikokeella. On ensiarvoisen tärkeää, että jatkuvaa potilaskontaktia vaativassa työssä hoitaja, asiakas, omaiset ja työkaverit ymmärtävät toisiaan.
Päättäjien vastuullinen tehtävä on näyttää kaikilla hyvinvointialueilla, että ammattilaiset pysyvät motivoituneina vaativissa työtehtävissään ja että asiakkaiden ja omaisten ei tarvitse olla peloissaan hoidon, hoivan ja tuen saatavuudesta.