Naiset mukaan turvallisuuspolitiikan ytimeen

Naisten rooli Suomen puolustus-, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on järkyttävän vähäinen, eikä naisia ole näitä asioita koskevan päätöksenteon ytimessä. Näin siitä huolimatta, että monet esimerkit kansainvälisiltä areenoilta osoittavat meillä olevan kovan luokan kyvykkäitä naisjohtajia ja -asiantuntijoita.

Suomella on hyvä maine maana, joka asettaa naisia vaativiin kansainvälisiin johtotehtäviin esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioissa. On rohkeutta lähettää naisdiplomaatteja epätasa-arvosta tunnettuihin maihin, kuten Saudi-Arabiaan. Muuttunut turvallisuusympäristö on tehnyt puolustus-, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta koko kansakunnan keskustelun aiheen, kuitenkin kotimaassa naiset loistavat näiltä foorumeilta poissaolollaan. NATO-kysymyksiä kommentoivat lähestulkoon ainoastaan miehet. Kun presidentti Sauli Niinistö tapasi Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin, tämä oli ottanut huomioon eri sukupuolten edustuksen viisihenkisessä valtuuskunnassaan, Suomea edustivat keski-ikäiset miehet.

Yksi syy naisten näkymättömyyteen voi olla, että Suomessa armeijataustaa korostetaan puolustuspoliittisen osaamisen takaajana. Asepalvelus on naisille toki mahdollinen, mutta vapaaehtoinen. On tärkeää, että edellisen hallituksen valmistelemaa naisten kutsuntojen aloittamista jo vuonna 2025 lähdettäisiin viemään eteenpäin, jolloin miesten ja naisten mahdollisuudet laajentaa osaamistaan kyseisellä alueella olisivat samat. Valtion antama armeijakokemus ei saa kuitenkaan olla meriitti, joka sivuuttaa muunlaisen johtamiskokemuksen antamat taidot.

Henkinen kriisinkestävyys on olennainen osa entistä monimuotoisemmaksi muuttunutta alueellisten ja globaalien kriisien hallintaa. Sota-aikana naiset pitivät kotirintaman pystyssä. NATO-Suomessa puolustus- ja turvallisuuspolitiikan eri osa-alueille avautuvien tehtävien on oltava sekä miesten että naisten ulottuvilla, ja naisia on kannustettava näihin hakemaan.