Vapaakauppa ja vapaa kauppa

Greenpeacen eilen julkaisemat salaiset paperit EU:n ja Yhdysvaltain välisistä vapaakauppaneuvotteluista (TTIP) eivät yllättäneet, mutta vahvistivat ajatuksiani. Vaikka sopimus toisi talouteen varmasti hyvääkin, suhtaudun siihen varauksella.

Teoriassa vapaakauppa ilman esteitä ja tulleja hyödyntää kaikkia osapuolia. Terve kilpailu valitsee voittajat. Käytännössä vapaakauppa ei kuitenkaan aina ole nimensä veroista. Kilpailu voi olla puutteellista: suuret, monikansalliset yritykset voivat hallita kokonaisia teollisuuden aloja sekä hintoja. Pienet ja keskisuuret on pelattu pois markkinoilta. Kilpailijat saattavat olla niin eriarvoisessa asemassa, ettei kaupankäyntiä voi kutsua vapaaksi tai reiluksi. Jos ja kun tähän asetelmaan sisältyy investointisuoja, olen huolissani.

TTIP on merkitsevin, kaikkia suomalaisia koskeva sopimus sitten EU-jäsenyytemme. Ruokatuotantomme tulevaisuus on yksi tärkeimmistä kipukohdista. Ruokatuotanto on elintärkeä sektori olemassaolomme ja hyvinvointimme kannalta, kuten myös energiantuotanto.

Amerikkalaisen teollisuuden edunvalvojien mukaan Suomessa ei tulisi olla omaa maataloutta. Olisi halvempaa tuoda ruoka muualta, kuten Yhdysvalloista. Greenpeacen paljastamat paperit vahvistivat käsitystä Yhdysvaltain päämääristä.

Tuontiruokaan siirtyminen voisi olla meille kallis, kenties jopa kohtalokas erehdys. Vaikka TTIP ei suoraan toteuttaisi amerikkalaisten toivetta, ruokatuotantomme tuskin pysyisi ennallaan. Se saattaisi pikkuhiljaa kuihtua, ulkomaisten elintarvikkeiden valloittaessa kauppojen hyllyt. Monelle kuluttajalle hinta ratkaisee. Ensin amerikkalaiset tuotteet olisivatkin halpoja kotimaisiin verrattuina, mutta hinta nousisi kilpailijoiden vähetessä.

Määrällä ja hinnalla emme pysty amerikkalaisen teollisuuden kanssa kilpailemaan, laadulla kyllä. Jotkut tuottajamme toki pärjäisivät erikoistuotteilla, mutta onko realistista olettaa, että useimmat tuottajamme onnistuisivat lyömään itsensä läpi USA:n markkinoilla?

USA, vapaan globaalin markkinatalouden keulakuva, on perinteisesti suojellut voimakkaasti omaa teollisuuttaan. EU-jäsenyys ja vapaa kaupankäynti Euroopassa ei tehnyt meistä Euroopan ruokamarkkinoiden valloittajaa. Tuskinpa Yhdysvaltain markkinoilla menestyminen olisi sen helpompaa.

Oma ruokatuotanto on turvallisuuspoliittisesti korvaamaton. Riippuvaisuus tuontiruoasta tekee haavoittuvaksi. On naiivia ajatella, että olemme suojassa kriiseiltä tai tuontiruokaa on aina saatavilla. Jos maataloutemme on mennyttä, sitä on vaikea uudelleen rakentaa tarpeen niin vaatiessa.

Onko vapaakauppa toivottavaa yhteiskunnan joka sektorilla? Olisiko syytä jättää jotain pois sopimuksen piiristä tai joiltain osin suojella omaamme? Ruoka- ja energiantuotantomme ovat meille elintärkeitä ja siten niihin mielestäni tulee suhtautua.

Annina Ruottu FT
Keskustan varapuheenjohtajaehdokas
Suomen Keskustanaisten varapuheenjohtaja