Sananvapaudesta ja vastuusta

Kansainvälinen lehdistön sananvapauspäivä on arvokas juhla, jota vietämme tänään 3.toukokuuta. Puolueetonta, asiallista ja totuuteen perustuvaa tietoa julkaisevan median merkitys on käymässä yhä merkittävämmäksi, kun lukuisat eri median muodot suoltavat eritasoista informaatiota jatkuvalla syötöllä.

Sananvapaus määritellään eri maissa eri tavoin, Suomessa se on kansalaisen perusoikeus. Kansalaisella on oikeus ilmaista mielipiteitään julkisuudessa.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Tänä päivänä se tuntuu monesti unohtuneen. Sosiaalisessa mediassa otetaan kantaa hyvinkin hatarasti perustelluiden väitteiden ja heittojen puolesta tai vastaan. Näillä tarkoituksellisilla tai tarkoituksettomilla kannanotoilla voidaan kuitenkin aiheuttaa paljon pahaa ja kärsimystä.

Seurasin sattumalta vierestä erään poliitikon ja toimittajan kohtaamista. Mikrofoni poliitikon kasvojen edessä toimittaja kyseli puuta heinää, kun poliitikko yritti puhua asiasta. Toimittaja teki työtä sen eteen, jotta haastateltava nolaisi itsensä, tässä tapauksessa sanoisi yhden väärän sanan. Lopulta se onnistuikin ja juttu oli jo samana päivänä julkisuudessa. Tunsin myötätuntoa poliitikkoa kohtaan. Näin syntyvät lööpit.

Somen aikakautena on liian helppoa vetäytyä vastuusta. Totuudella voi olla hyvin vähän tekemistä esitettyjen väitteiden ja kannanottojen kanssa. Raadollisemmat esimerkit löytyvät luultavimminkin politiikan parista. Vaalien läheisyys tuo poliitikoista esiin heidän todellisen luonteensa ja pyrkimyksensä. Oman asemansa menettämistä pelkäävät sortuvat valheisiin, manipulointiin, muiden kampittamiseen ja mustamaalaamiseen.

Tulisiko tahallisesti vääristelevää tai virheellistä infoa levittävälle sosiaalisessa mediassa tai muualla, asettaa selkeämmät säännöt? Suomen rikoslain mukaan kunnianloukkauksesta voidaan tuomita se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Miettikää, miten paljon tällaista tapahtuu päivittäin – kouluissa, työpaikoilla, politiikassa.

Miten pitkälle toista ihmistä saa loukata ja kiusata? Missä kulkee sananvapauden raja?

Annina Ruottu, FT

Suomen keskustanaisten varapuheenjohtaja