Viime aikoina on entistä vahvemmin palautunut mieleeni arvostamani johtajan Olli Riikkalan kommentti, että joka päivä, kun katsoo peilistä, pitää muistuttaa itseään, että tänäänkin on valmis itse muuttumaan.
Tuoreena Punkaharjun Keskustanaisten jäsenenä ja Itä-Savon Keskustanaisten varapuheenjohtajana koen olevani täysin politiikan untuvikko, enkä aivan kaikkia puolueen ajatuksia ymmärrä. Haluan kuitenkin uskoa, että puolueen arvot pyrkivät ohjaamaan toimintaa, eivätkä ole pelkkää sanahelinää: “Keskusta on puolue, jossa parhaiten yhdistyy isänmaallisuus ja kansainvälisyys. Puolustamme suomalaisuutta, vahvistamme ihmisoikeuksia ja teemme työtä kansanvallan puolesta tavalla, joka ei vedä keinotekoisia rajaviivoja ihmisten ja kansojen välille. Keskusta on Suomen innostavin kohtaamis- ja vaikuttamispaikka. Puhumme asiat halki ja kuuntelemme toisiamme. Olemme vaikutuskanava myös heille, joiden ääni ei muutoin yhteiskunnassa kuulu.”
Etenkin viimeinen lause on itselleni tärkeä ja mielestäni siinä onkin eniten tekemistä. Tämä myös tarjoaa Keskustanaisille suuren mahdollisuuden erottautua muista poliittisista tahoista. Olen lähtenyt politiikkaan mukaan vain siksi, että koen sen olevan tehokas tapa vaikuttaa ja saada aikaan muutosta. Uskon, että Keskustanaisten joukosta löytyy eniten tukea toimenpiteille, joilla lisätä vuoropuhelua yhteiskunnallisten päättäjien ja niiden ihmisten välillä, jotka kokevat syrjintää tai halveksuntaa oman sukupuolen, syntyperän, seksuaalisen suuntauksen tai muun henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi.
Sirkka-Liisa Anttila kannusti kirjoituksessaan Avain-lehden numerossa 4/2021 Keskustanaisia herättämään henkiin filosofi Maija-Riitta Ollilan Keskustanaisille ideoiman hankkeen ”Sovinnon Sillat”. Tarve erimielisten, jopa vihamielisten, ryhmien vuoropuhelulle on tänä päivänä entistäkin tärkeämpää.
Esimerkiksi kukin alueellinen tai paikallisyhdistys voi valita kohderyhmät ja toteutustavan, jolla luoda vuorovaikutusta toisiaan ymmärtämättömien ihmisten kesken. Keskustanaisten piirit järjestävät tapaamisia esimerkiksi lasten ja vanhusten taikka maaseudun ja kaupungin asukkaiden välillä lisätäkseen näiden keskinäistä arvonantoa ja ymmärrystä.
Tarkoitus on luoda keskusteluyhteys, joka parhaimmillaan vie kaikkia osapuolia hyödyttävien verkostojen muodostumiseen ja kasvuun.
Päivitetään mainiota toimintasuunnitelmaa nykytilanteeseen sopivaksi; otetaan käyttöön modernit menetelmät ja tehdään asioita hauskoilla tavoilla!
Ruth Lähdeaho-Kero
Kirjoittaja on Itä-Savon Keskustanaisten varapuheenjohtaja