Onko nainen naiselle susi?

Sanonta ”nainen on naiselle susi” viittaa ajatukseen, että naiset eivät tukisi toisiaan, vaan kilpailisivat ja jopa kampittaisivat toisiaan erityisesti työelämässä ja politiikassa. Mutta pitääkö tämä oikeasti paikkansa? Onko se myytti vai todellisuutta?

Tutkimukset eivät tue ajatusta siitä, että naiset olisivat toisiaan kohtaan erityisen ilkeitä tai kilpailuhenkisiä verrattuna miehiin. Sen sijaan kilpailu ja vallankäyttö riippuvat enemmän organisaation rakenteista kuin sukupuolesta. Jos naisia on vähän johtopaikoilla, kilpailua voi syntyä, mutta sama ilmiö koskee myös miehiä.

Toisaalta on tunnistettu ”Queen Bee” -ilmiö, jossa joissain tapauksissa harvat naisjohtajat voivat pyrkiä erottumaan muista naisista ja vahvistamaan asemaansa ottamatta muita mukaan. Tämä ei kuitenkaan ole sukupuoleen sidottu vaan liittyy valtarakenteisiin.

Asiaa voi tarkastella myös rakenne vs. yksilöt näkökulmasta. Jos naisille on tarjolla vain muutama johtopaikka, kilpailua syntyy – mutta tämä johtuu rakenteista, ei naisten luonteesta.

Naiset tukevat toisiaan enemmän kuin ennen. Viime vuosina on syntynyt paljon naisverkostoja, mentorointiohjelmia ja tukiryhmiä, joissa naiset auttavat toisiaan uralla. Esimerkiksi naisjohtajien ja naispoliitikkojen keskuudessa on yhä enemmän solidaarisuutta ja yhteistä työtä rakenteiden muuttamiseksi.

Miksi sanonta elää edelleen? Sanonta juontaa juurensa ajasta, jolloin naisilla oli vähemmän mahdollisuuksia ja heidän täytyi taistella rajallisista resursseista. Lisäksi mediassa ja populaarikulttuurissa on usein korostettu naisten välistä draamaa, mikä on vahvistanut tätä stereotypiaa.

Ei, nainen ei ole naiselle susi. Naisten välinen solidaarisuus on vahvistunut, ja rakenteiden muuttuessa tuen merkitys korostuu entisestään. On tärkeää murtaa vanhat myytit ja keskittyä rakentamaan työ- ja politiikkakulttuureja, joissa yhteistyö ja tukeminen ovat ensisijaisia.

Maritta Mynttinen
Suomen Keskustanaisten varapuheenjohtaja