Onko kunta ihmistä varten vai ihminen kuntaa varten?

Suomalaisen yhteiskunnan peruskiviin kuuluu vahva kunnallinen itsehallinto. Tie kohti kunnallista itsehallintoa alkoi vuonna 1865, jolloin tuli voimaan kunnallisasetus, jonka mukaan maaseudulle oli perustettava kunnat. Aiemmin kunnallishallintoa oli ollut vain kaupungeissa.

Kunnat ovat lähellä arkeamme – ne vastaavat kouluista, terveydenhuollosta, kaavoituksesta, kulttuuripalveluista ja monista muista hyvinvointiamme tukevista asioista. Mutta välillä herää kysymys: onko kunnan ensisijainen tehtävä palvella ihmisiä, vai odotetaanko meiltä, että olemme olemassa kunnan tarpeita varten?

Kunta ihmistä varten

Kunta on historiallisesti syntynyt yhteisön tarpeista. Maalaiskunnat saivat verotusoikeuden huolehtiakseen heikoimmista kansalaisista kirkon seuraajina. Kuntien tehtävänä on tarjota palveluita, joita yksittäiset ihmiset eivät voi tehokkaasti tuottaa itse. Tämä ajatus on yhä keskiössä. Palvelut, kuten sivistyspalvelut ovat suunniteltu tukemaan asukkaiden hyvinvointia ja tasa-arvoa.

Kun kunta toimii ihmistä varten, se kuuntelee asukkaitaan ja pyrkii tekemään päätöksiä, jotka vastaavat heidän tarpeitaan. Tämä tarkoittaa, että palveluita suunnitellaan käyttäjälähtöisesti: esimerkiksi joukkoliikenteen reitit vastaavat työmatkatarpeita ja asuinalueita kehitetään niin, että ne tukevat yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.

Kunta ihmistä varten -ajattelu korostaa myös sitä, että jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Demokratia toteutuu esimerkiksi vaalien, kuntalaisaloitteiden ja julkisten kuulemisten kautta. Kunta on silloin enemmän kuin hallinnollinen yksikkö – se on yhteisö.

Ihminen kuntaa varten

Toisinaan näyttää kuitenkin siltä, että ihminen on olemassa kuntaa varten. Kun kuntatalous on tiukoilla, palvelut voivat jäädä säästötoimien jalkoihin. Päätökset, jotka tehtäisiin paperilla järkevinä, voivat käytännössä heikentää yksittäisten ihmisten elämänlaatua. Esimerkiksi koulun sulkeminen saattaa säästää rahaa, mutta vaikeuttaa perheiden arkea ja pidentää matkoja palveluiden pariin.

Hallinnolliset prosessit ja sääntely voivat myös luoda vaikutelman, että kuntalaisen tarpeet jäävät toissijaisiksi byrokratian rinnalla. Tällöin kuntalainen saattaa kokea olevansa vain numero tilastossa eikä yksilö, jonka hyvinvointi on kunnan prioriteetti.

Tasapaino yksilön ja yhteisön välillä

Todellisuudessa kunnan tehtävä on löytää tasapaino yksilön ja yhteisön tarpeiden välillä. Jokainen kunta on paitsi palveluntarjoaja, myös yhteisö, jossa päätöksillä on laajemmat vaikutukset. Ihmistä varten toimiminen ei tarkoita, että kaikki toiveet voidaan täyttää – se tarkoittaa, että päätöksenteossa huomioidaan inhimillisyys ja pitkän aikavälin vaikutukset.

Samalla myös kuntalaisilla itsellään on vastuu. Osallistuminen päätöksentekoon, ideoiden esittäminen ja yhteisöllisyyden tukeminen ovat tapoja, joilla jokainen voi olla mukana rakentamassa kuntaa, joka palvelee parhaiten kaikkia.

Mitä me haluamme kunnaltamme?

Kysymys siitä, onko kunta ihmistä varten vai ihminen kuntaa varten, ei ole mustavalkoinen. Ehkä oikeampi kysymys onkin: miten voimme rakentaa kuntaa, jossa molemmat voittavat? Yhteisöjen tarpeiden ja yksilön hyvinvoinnin yhteensovittaminen on monimutkaista, mutta juuri se tekee kunnista niin merkityksellisiä osia elämäämme. Lopulta kunnan tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi – ei hallinnollisena yksikkönä, vaan tilana, jossa jokainen tuntee kuuluvansa ja tulevansa kuulluksi.

Maritta Mynttinen
varapuheenjohtaja
Suomen Keskustanaiset ry.