Omassa kuplassa

Politiikan harrastajalla on ollut työntäyteinen kuukausi. Keskustan puheenjohtajaehdokkaiden maakuntakiertueen seuraaminen ja niiden kommentointi mediassa ovat olleet aktiiveille mitä parasta hengennostatusta.

Ehdokkaat Katri Kulmuni ja Antti Kaikkonen eivät ole päässeet helpolla. Ehdokkaan on pitänyt olla tilaisuus toisensa jälkeen innostava, skarppi ja hurmata kuuntelijoita ja katselijoita puolelleen.

Kaikki on niin pienestä kiinni. Ratkaisevaa Kouvolan äänestyksessä äänen saamiseksi saattaakin olla kohtaaminen kiertueella: katsoiko ehdokas silmiin kätellessään vai oliko kiire ja kohtaaminen jäi pinnalliseksi.

ON SELVÄÄ, että ehdokkaista on vaikeaa löytää merkittäviä eroja politiikan sisällöissä, sillä he molemmat ovat olleet vuosikausia mukana päivänpolitiikassa ja hallitsevat hyvin asiakysymykset.

Molemmat ehdokkaat ovat olleet mukana tekemässä puolueen periaateohjelmaa, joten myöskään aatteellisen ajattelun osalta ehdokkaiden vastaukset eivät voi poiketa toisistaan kovinkaan paljon.

Mitä puoluekokousedustajat miettinevät tehdessään ratkaisua?

Onko päällimmäisenä se, kumman ehdokkaista arvelee kykenevän paremmin onnistuvan villitsemään keskustan jäseniä vai se, kumman arvelee houkuttelevan enemmän niitä, jotka eivät vielä tiedä olevansa keskustalaisia.

KOUVOLAN kokouksen jälkeen uudella puheenjohtajalla riittää tekemistä puolueen sisällä. Pienin tehtävistä ei ole keskustan järjestökoneiston uudistaminen vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.

Puheenjohtajan tulee näyttää johtajuutta ja ottaa ministeriryhmässäkin itselleen omaan persoonaansa sopivin pesti. Näkyä pitää. Kulisseista tätä puoluetta on mahdotonta johtaa.

Äänestyksen jälkeen kiertueen aikana syntyneet kaksi kuplaa pitää saada yhdistymään. Ehdokkaiden tukijoukot ovat jatkossa puheenjohtajan tukijoukkoa.

Kirjoittaja on keskustanaisten puheenjohtaja

Ulla Parviainen
(Julkaistu Suomenmaan puheenvuoro)