Naisten ääni arkistoon

Arkistomakasiinin oven takaa vastaan tulee viileys ja paperin tuoksu. Viikonlopun jälkeen aistimus on vahva ja johdattaa muistikuvat lapsuuden kyläkoulun yhteydessä sijainneen sivukirjaston tunnelmaan; narahtaen avautuneen ulko-oven takana hyllykaupalla kirjoja täynnä tarinoita ja tietoa odottamassa lukijaansa. Tunne on sama myös arkistossa, jossa kirjat ovat korvautuneet arkistokoteloilla täynnä papereita kertomassa tarinaa menneistä tapahtumista, päätöksistä, Suomen rakentamisesta paikallisella, valtakunnallisella ja Euroopankin tasolla. Kotelot kertovat myös ihmisistä, jotka ovat olleet vaikuttamassa ja rakentamassa tulevaisuutta, päivää, jota elämme tänään.

Naiset ja miehet ovat tehneet tätä työtä rintarinnan, mutta arkistoissa miesten jälki tulevaisuuden rakentajina menneisyydessä nousee vahvemmin esille. Ei tule kuitenkaan ajatella, että naiset eivät olisi olleet tässä työssä mukana, heidän roolinsa on ollut tärkeä, vaikkakin se onkin usein jäänyt taustalle ja sen jäljet jälkipolville vaikeammin löydettäviksi.

Väitöskirjatutkija Julia Koskinen on lähtenyt etsimään näitä maaseudun naisten jättämiä yhteiskunnallisesta heräämisestä kertovia jälkiä. Hänen tutkimuksensa käsittelee naisten toimintaa Maalaisliitto-Keskustassa perustamishetkestä nykypäivään. Nyt tekeillä oleva artikkeli kuitenkin keskittyy Maalaisliiton varhaisiin vuosiin 1906–1941 ja erityisesti naisten toimintaan puolueen kentällä sen ensimmäisinä vuosina ja vuosikymmeninä. Maalaisliiton naisjärjestö jäi perustamishetkellä keskustelusta huolimatta perustamatta, mutta arkistomateriaalin perusteella tämä ei tarkoittanut naisten täydellistä toimettomuutta. Näin artikkeli tuleekin kartoittamaan niitä toimintamuotoja, joiden kautta naiset vaikuttivat puolueessa. Lisäksi artikkeli selvittää, millaiset maalaisliittolaisten naisten vaikutusmahdollisuudet olivat puolueessa aikana, jolloin maaseudun naisten pääasialliseksi toimintakentäksi katsottiin yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta huolimatta koti ja perhe.

Koskinenkin on törmännyt naisia käsittelevässä tutkimustyössään siihen, miten naisten ääni on miesten ääntä vaikeampaa tavoittaa menneisyyden asiakirjoista. Ensinnäkin toiminta on ollut naisten osalta vähäisempää ja näin naisia on vaikeampaa tavoittaa olemassa olevista arkistomateriaaleista. Toisaalta naisten osallistumistapojen arkistointi on valitettavasti myös jäänyt vähäisemmälle huomiolle.

Keskustan ja maaseudun arkistossa säilytettävistä henkilöarkistoista vain noin viidesosa on naisten arkistoja. Tilanne on monissa muissakin arkistoissa saman kaltainen. Yksityiset keskusarkistot ry – joihin myös Keskustan ja maaseudun arkisto kuuluu – on lanseerannut täksi kevääksi kampanjan Naiset arkistoon! Mera kvinnor till arkiven! Kampanjaa voi seurata Yksityiset keskusarkistot ry:n some kanavilla, sekä Keskustan ja maaseudun arkiston Facebookissa ja Instagramissa.

Keskustan ja maaseudun arkisto haastaa kaikki keskustanaiset ja naisten edustamat yhdistykset arkistoimaan materiaalinsa ja varmistamaan, että tuleville polville säilyy monipuolinen jälki tästä päivästä ja tämän päivän toimijoista, meistä kaikista. Mahdollistetaan yhdessä mielenkiintoisten ovien avaaminen ja monipuolisten aineistojen ja tietojen tarjoaminen myös tulevaisuuden sukupolville. Sinun ja sinun yhdistyksesi tarinat ovat huomisen arvokasta kulttuuriperintöä!
Tarkemmin aineistojen arkistoinnista ja luovutuksesta päätearkistoon voi kysyä Keskustan ja maaseudun arkiston henkilökunnalta.

Niina Koskihaara
Kirjoittaja työskentelee Keskustan ja maaseudun arkistossa tutkijana. Keskustan ja maaseudun arkisto sijaitsee Helsingissä Apollolla puoluetoimiston kanssa samassa rakennuksessa.

Julia Koskinen
Koskinen tekee väitöskirjatutkimustaan Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa. Tekstissä mainittu artikkeli ilmestyy vuonna 2023.