Kohti hyvinvointialueita

Hyvinvointialueiden päättäjät ovat kokoontuneet tämän vuoden aikana ja suunnitelleet tulevia hyvinvointipalveluita koko Suomessa. Pohjois-Karjalassa on toimittu jo vuosia ns. Siun soten mallilla,jossa mukana on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon ohella myös pelastustoimi. Tämä tarkoittaa Pohjois-
Karjalassa sitä, että Siun sote muuttuu kuntayhtymästä hyvinvointialueeksi.

Hyvinvointialueen strategia vuosille 2023–2026 on luonnosvaiheessa, ja palautteita ja kommentteja on pyydetty muun maussa eri lautakunnilta. Myös Joensuun Vanhusneuvosto on antanut lausuntonsa strategiaan, johon on toivottu kannanottoja. Toivotaan vähän tarkennuksia, mitä tarkoittaa käytännössä.

Visiona on luonnosteltu: Yhdessä tehden vaikuttavimmat palvelut. Tällöin tulee huomioida henkilöstö, asiakkaat sekä sosiaalitoimi. Työntekijällähän on paras tieto omasta työstään ja – jos innostuneisuuttakin on mukana – niin uusia, innovatiivisia ja asiakaslähtöisempiä vaihtoehtoja löytyy. Tarpeellista olisi myös vähintään yksi koulutuspäivä/sessio kuukaudessa työajalla, jotta motivaatio säilyy. Onhan työ myös muuttunut vaihtelevaksi ja vaativuustasoltaan korkeaksi.

Keskeisiksi arvoiksi on hahmoteltu: Asiakaslähtöisyys, vastuullisuus, turvallisuus, yhdenvertaisuus ja avarakatseisuus/suvaitsevaisuus.
Kaikki ovat tavoiteltavia asioita, ja kun ne vain saadaan toteutettua ja ns. aitoa ” lihaa luiden päälle”.
Haasteita asettavat ihmisten ikääntyminen, hoitoon pääsy ja vuodepaikkojen riittävyys. Miten mitataan vaikuttavuutta, laatua ja tasa-arvoista hoitoon pääsyä, kun välimatkat ovat pitkiä? Tarvitaan valideja kriteereitä hoidon oikea-aikaisuudelle sekä tasapuolisuudelle. Eri puolilla Suomea on myös
toteutettu hyviä käytäntöjä, joita tulisi hyödyntää kaikkialla.
Pelkona on, että palvelut karkaavat kauas ja tulevat asiakkaalle kalliiksi. Kelakyyteineen kun lääkärin vastaanotto ja päivystys on kaukana. Pienituloisilla ja eläkeläisillä se näkyy.

Palvelu- ja hoitoketjujen asiakaslähtöisemmällä tarkastelulla voidaan joustavoittaa hoitoon pääsyä sekä poistaa päällekkäisyyksiä. Satsaukset perusterveydenhuoltoon ja koko hyvinvointialueen kokonaistarkastelu
voivat tuoda resursseja sinne, missä ei ole lääkäripalveluita. Pitkittyneet jonot vievät pohjaa pois myös ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Palvelusetelien laajempi käyttöönotto on yksi tapa estää vammojen ja sairauksien paheneminen, joka on kallista ja epäinhimillistä.

Kaikenlainen tuki kotona selviytymisessä ikäihmisille voivat säästää hoitoon hakeutumisen tarvetta.
Myös lapsiperheiden tukeminen on tärkeää. Näin vältyttäisiin tarpeettomilta huostaanotoilta.
Haasteet ovat suuria, joita voidaan tukea muun muassa liikkuvilla ja digitaalisilla palveluilla maakunnassa.
Huomiota on herättänyt myös valtakunnallinen keskustelu hoitajapulasta. Tulisi myös luoda innovatiivisia tarinoita, hoitajakertomuksia – miten antoisaa ja arvokasta työ on niin sosiaali- kuin terveydenhuollossakin. Nyt on viestitty pääsääntöisesti em. alojen epäkohdista uupumuksesta, matalasta palkasta ja kehnosta johtamista. Ne viestit tuskin lisäävät alan vetovoimaa, vaikka tyytyväisiä ja työstään innostuneita henkilöitä onkin alalla edelleen. Lisäkouluttaminen ja asennemuutos tulee aloittaa välittömästi.

Kesän aikana on enenevästi uutisoitu myös päivystysten ruuhkista eri puolella Suomea. Samaan aikaan on tullut asiakkaat ovat tuoneet esille sen, ettei heidän käyntinsä ollut päivystystapaus, vaan oli asiantuntijoiden mukaan ns. turha käynti. Näkemykseni mukaan ihmisellä on aina joku avun tarve, jos
hän hakeutuu hoitoon. On ymmärrettävää, että päivystykseen hakeudutaan, koska terveysasemia on kiinni ja vastaanotoillekaan ei pääse. Hoidon kannalta on myös tärkeää luottamus ja turvallisuus. Ihminen ei aina itse osaa arvioida, onko hoidon tarve kiireellinen. Henkilökuntakin voi turhautua näissä tilanteissa,joissa järjestelmä ei toimi.

Keskeiset voimavarat niin raha kuin henkilöstökin on tiukalla ja sen vuoksi monenlaisia haasteita tulee varmasti olemaan.Ensihoidon palveluita kehittämällä voidaan saada myös tukea niin perusterveydenhuoltoon kuin päivystykseenkin. Pohjois-Karjalassa on oltu tässä asiassa etulinjassa. Myös järjestöjen toimintamahdollisuudet voidaan hyödyntää.
Kaikkea uutta ja innovatiivista toimintaa kehitetään ja pitää olla rohkeutta tarttua uudenlaisiin toimintamalleihin, henkilökuntaa kuullen ja arvostaen mutta se vie luonnollisesti aikansa.

Eine Pitkänen
Pohjois-Karjalan Keskustanaiset