KAIKKI MUKAAN HYVINVOINTITALKOISIIN

Työ hyvinvointialueiden järjestämiseksi on käynnistynyt Suomessa. Yksi suuri muutos aiemmilta vuosilta toteutui 50 vuotta sitten, kansanterveyslaki astui voimaan 1972. Tunnustettu tosiasia on, että nykyinen järjestelmä ei toimi liian kalliina ja vaikuttavuudeltaan riittämättömänä. Sairauksien ennaltaehkäisyä halutaan enemmän, mikä oikein onkin.

Kun Suomi on jälleen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi, on jotain kuitenkin tehty oikein. Kruununjalokivemme on ollut kattava äitiys- ja lastenneuvolaverkosto, jota ihmetellään kaikkialla. Hyvinvointi alkaa turvallisuudesta ja perustarpeiden tyydyttämisestä. Perheen ja henkilöstön välille muodostuva luottamussuhde auttaa myös ongelmakohtien esilletuonnissa. On kuulunut suunnitelmia neuvolaverkoston supistamisesta. Mielestäni pitää toimia päinvastoin, eli kehittää henkilöstön koulutuksia työn vaatimuksia vastaaviksi. Kuunnella ja havainnoida perheiden tarpeita. Fyysinen kasvu ja kehitys ovat tärkeitä, mutta psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö ovat murroksessa juuri nyt.

Ennaltaehkäisyä tekevät myös peruskoulu ja oppilaitokset, yhdistykset, urheiluseurat, seurakunnat ja järjestöt, kun asiaa katsotaan laajemmin. Raportteja laaditaan, mutta tieto ei tavoita välttämättä kaikkia. Näyttöön perustuva hoitotyö ja tiedolla johtaminen mahdollistavat sen, että tilastoja on saatavilla niitä kaipaaville.

Toimenpiteistä huolimatta haasteita riittää. Itäisen Suomen tautiperimä näkyy sairastavuusindekseissä. Erityisen hyvin tulisi huomioida palveluissa haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret. Koko kylä kasvattaa-periaate saa olla voimassa edelleen. Motivaatiota itsestään huolehtimiseen lisäämällä tuetaan yksilön itsetuntoa. Inhimillinen kärsimys tahtoo jäädä rahasta puhumisen varjoon, kun tarkastellaan järjestelmiä. Toiminta ja palvelut ovat ihmisiä varten.

Eila Jokelainen-Keränen
terveystieteiden maisteri, Kainuun sote-hallituksen jäsen