Jokaisen yksilön turvallisuus- ja varautumistaidoilla on merkitystä

Varautumiseen liittyvät tiedot ja taidot ovat tulleet keskeisiksi kansalaistaidoiksi myös Suomessa. Korona yllätti meidät kaikki vuonna 2020 ja sen jälkeen sodan vaikutuksesta aiheutuva energiapula. Nämä molemmat ovat esimerkkejä nopeista muutoksista, jotka vaativat kansalaisilta ja yrityksiltä uutta osaamista sekä resilienssiä. Myös Vastaamo-yrityksen tietomurto oli esimerkki siitä, että yritysten pitää varautua entistä paremmin monenlaisiin uhkakuviin.

Toimintaympäristö muuttuu ympärillämme jatkuvasti ja haastaa meitä muuttumaan samassa tahdissa. Nopeissa muutoksissa tarvitaan myös yhteiskunnan tukea uusiin uhkiin suojautumisessa.

Yksittäisen kansalaisen ei ole aiemmin tarvinnut miettiä kovin paljon turvallisuutta. Suomalaisten turvallisuuden tunnetta on tutkittu säännöllisesti ja se on pysynyt yllättävän vakaana. Entistä useampi on kuitenkin huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa. Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on varmasti ollut vaikutuksensa tähän.

Perinteisten uhkien rinnalle on tullut myös uusia, kuten kyberuhat sekä informaatiovaikuttaminen. Lasten ja nuorten osaamiseen pystytään parhaiten vaikuttamaan koulussa, jossa nämä asiat otetaan huomioon opetussuunnitelmassa. Sen sijaan aikuisten osalta tietotaidon lisääminen jää usein oman aktiivisuuden varaan. Hyvällä peruskoulutuksella ja toimivilla hyvinvointipalvelulla pystytään vaikuttamaan yksittäisen ihmisen turvallisuuden tunteeseen, ehkäisemään eriarvoistumista ja vahvistamaan isossa kuvassa sisäistä turvallisuutta.

Monet järjestöt tekevät arvokasta työtä kansalaisten turvallisuus- ja varautumistaitojen ylläpitämisessä. 72 tunnin varautumissuositus on tunnetuin viranomaisten ja järjestöjen yhteistyönä syntynyt ohjeistus kotitalouksille, jossa annetaan konkreettisia ohjeita kotitalouksille kotivarasta ja toimintaohjeita erilaisiin arjen häiriötilainteisiin. Jokaisen kotitalouden tulisi selvitä 72 tuntia omatoimisesti häiriötilanteessa ilman viranomaisten apua.

Viime aikoina vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestämiin turvallisuus- ja varautumiskoulutuksiin on ollut paljon tulijoita. Suomessa on maanpuolustusjärjestöjen rinnalla monia perinteisiä järjestöjä, jotka tuottavat kokonaisturvallisuusosaamista. Järjestöt vahvistavat ihmisten henkistä kriisinkestävyyttä, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja sosiaalisten verkostojen vahvistamiseen. Järjestöjen etu on myös se, että ne pystyvät nopeasti järjestämään laadukasta koulutusta kansalaisten turvallisuustarpeita kuunnellen. Järjestöjen tukeminen on merkityksellistä myös varautumisen näkökulmasta.

Kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavat sekä henkilökohtainen turvallisuustilanne että viranomaisten toimintakyky. Puolustusvoimat, rajavartiolaitos, poliisi sekä palo- ja pelastustoimi tekevät arvokasta viranomaistyötä. Sotilaallista puolustusta on kehitetty ansiokkaasti Suomessa, mutta rinnalla tulisi paremmin huomioida myös varautumis- ja väestönsuojelukoulutus.

Viimeistään nyt on aika kehittää siviilipalvelusta varusmiespalveluksen rinnalla. Siviilipalveluksen tulee jatkossa valmistaa osaavia toimijoita kriisi- ja poikkeusoloihin viranomaisten avuksi. Lisäksi yhteiskunnan tulisi huomioida koulutettujen vapaaehtoisen henkilöiden osaamisen hyödyntäminen nykyistä paremmin poikkeusoloissa. Tähän voitaisiin perustaa vapaaehtoistoimijoiden varaamisrekisteri, jonne voisi ilmoittautua ja sitoutua toimimaan määräajaksi viranomaisten tueksi.

Monilla naisilla on osaamista, jota voitaisiin hyödyntää kriisi- ja poikkeusoloissa, mikäli heillä ei ole varausta työnantajan puolelta. Naisten merkitys tekijöinä ja osaajina on ymmärretty hyvin Suomessa sotavuosina, mutta nykypäivänä sen huomiointi on jäänyt heikoksi. Naisilla on suuri merkitys perheen turvallisuuskulttuurin rakentamisessa. Osa naisista on valmis sitoutumaan kriisi- ja poikkeusolojen tehtäviin, jotka eivät ole sotilaallisia.

Turvallisuus rakentuu meistä jokaisesta, joten jokaisen yksilön osaamisella on merkitystä. Suomi on monessa suhteessa turvallisuuden malli maa, jossa turvallisuus tehdään eri toimijoiden yhteistyönä. On kuitenkin muistettava, että yksittäisen ihmisen turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa kyky toimia ja saada apua arjen onnettomuustilanteissa. Sen vuoksi yksilön tietotaidolla on iso merkitys.

Turvallisuus ja varautuminen ovat laajoja käsitteitä. Sisäministeriön pelastustoimi määrittelee varautumisen valmistautumisena ennakolta erilaisiin onnettomuuksiin ja kriisitilanteisiin. Tavoitteena on yhteiskunnan ja yksilöiden toiminnan mahdollisimman häiriötön jatkuminen. Tässä hetkessä on erityisen tärkeää, että näitä asioita huomioidaan sekä aluehallinnossa että valtakunnan päätöksenteossa.

Kaarina Suhonen

Kirjoittaja on erikoissairaanhoidossa osastonhoitajana työskentelevä kansanedustajaehdokas Lahdesta. Suhonen on toiminut myös Naisten Valmiusliiton pääsihteerinä.