Järjestöt maaseudun naisten arjessa ja yhteiskunnan muokkaajina

Kaupungistuvassa maailmassa maaseudun yhteisöjen on säilyttävä elinvoimaisina. Naisten roolin tunnustaminen on tässä oleellista. Maaseudun yhteisöjen täytyy olla sellaisia, joihin perheet ja naiset haluavat ja voivat vapaan tahtonsa mukaan jäädä. Naiset ovat maaseudun kestävän kehityksen tukipylväitä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta. He antavat merkittävän panoksen maaseudun elinkeinoelämään yrittäjinä, perheyritysten johtajina ja kestävän kehityksen promoottoreina. Lisäksi useassa maassa naisten harteilla on edelleen suurempi vastuu lasten- ja vanhustenhoidosta. Siihen tarjottavia palveluita ei aina ole saatavilla, ja arjessa riittää puuhaa.

Järjestöt ovat avainasemassa sosiaalisessa, taloudellisessa ja kulttuurisessa kehityksessä. Niiden kautta vaihtuvat tiedot, taidot ja ideat.
Meillä Suomessa järjestöillä on ollut suuri rooli maaseudun naisten elämässä. Järjestöt ovat tukeneet naisia vaikeiden aikojen, kuten sotien, taloudellisten lamojen ja muiden suurten elinoloja mullistavien muutosten aikana. Järjestöt ovat tarjonneet maaseudun naisille koulutusta, neuvoja arjesta selviytymiseen, mahdollisuuden yhteisölliseen tekemiseen, tukea työllistymiseen ja keinoja maaseudun elämänlaadun kohottamiseen.
Poliittisten järjestöjen tehtävänä on ollut myös naisten rohkaiseminen mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Järjestötyössä mukana oleminen on monelle virkistävä henkireikä haastavan arjen keskellä.

Tänä päivänä järjestötyöllä on edelleen melko vankka asema monen maaseudun naisen elämässä. Järjestöjen toimintaympäristö on kuitenkin muutoksessa muun muassa järjestöväen ikääntymisen vuoksi, mutta myös siksi, että ihmisten vapaa-ajasta kilpailee niin moni muukin asia. Oman haasteensa järjestöille tuo sote- ja maakuntauudistus. Monessa pienessä maaseutukunnassa järjestöillä on merkittävä rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Nyt, kun näyttää siltä, että hyvinvointivaltiollemme välttämätön sote-uudistus saadaan eteenpäin, on erittäin tärkeä huomioida soten jatkovalmistelussa myös järjestöjen toimintamahdollisuuksien kehittäminen. Maaseutujen asukkaat ovat aktiivisesti etsimässä vaihtoehtoisia ratkaisuja tilanteisiin, joissa julkinen tai yksityinen sektori ei ole halukas tuottamaan tiettyä toimintaa. Esimerkiksi ikäihmisten ruokapalveluja, kuntalaisten turvapalveluja ja erilaisia liikuntapalveluja tuotetaan useassa maaseudun kunnassa pelkästään järjestöväen turvin. Tämä järjestöväen tekemä työ on kunnalle arvokas, kunnan elinvoimaisuutta lisäävä tekijä, johon tulee turvata riittävät resurssit myös sote- ja maakuntauudistuksen toteutusvaiheessa.

Mirja Vehkaperä
Euroopan parlamentin jäsen