Arviointeja

Opettajan työn vaikein vaihe on lukuvuosiarviointi. Koko kouluvuosi tulisi nopeasti laittaa seitsemän vaihtoehdon pakettiin. Arvioinnin tulisi olla totuudenmukaista ja kannustavaa. Oppilaantuntemus korostuu, kun on yritetty etsiä kullekin sopivimpia oppimisen tapoja.

Tiedämme, että varsinkin päättöarviointien tulisi olla koko maassa keskenään vertailukelpoisia, mutta miten siihen päästään? Koulut, luokat, käytetyt materiaalit eikä vähiten opettajat ja oppilaat ovat niin erilaiset, että keskinäinen vertailtavuus on aika mahdotonta. Pääasia on, että kukin, oppilas ja opettaja, on yrittänyt parhaansa. Oikein paljon enempää ei voida vaatia.

Arvioinnilla on käytännössä iso merkitys ihmisen itsetunnolle ja itsetuntemukselle. Jatko-opintopaikka saattaa avautua osuvalla numerosarjalla ja itsetunto nousta rohkaisevista sanoista. Kannustaminen kannattaa aina.

Toinen toistemme tuntemisella on merkitys myös aikuisten elämässä. Kunkin vahvuudet tulisi saada esille yhteisissä tekemisissä perheessä, yrityksissä ja yhdistyksissä. Vaatimattomuuden nimissä saattaa jokin lahjakkuus jäädä vähälle huomiolle, koska meille on pienestä asti opetettu, että ’vaatimattomuus kaunistaa’.

Vuorovaikutus on kuulemma yrityksen kalleinta pääomaa. Ei ole yhdentekevää, miten annat palautetta, arvioit ja kannustat!

Edellinen valtuustokausikin alkaa olla pulkassa. Tässä vaiheessa on paras, että kukin tyytyy arvioimaan ainakin omaa käyttäytymistään, ahkeruutta, sitoutuneisuutta ja arjen pyörittämisen yhteensovittamista. Olenko yrittänyt parhaani?

Kotikaupungissani on työstetty hyväksyttäväksi yhdenvertaisuussuunnitelma. Suunnitelmaa lukiessa tuli mieleen arvioida, miten itse tunnen olevani yhdenvertainen ikäni, taustani, sukupuoleni tai esimerkiksi asuinpaikan suhteen muiden kuntalaisten tai kansalaisten kanssa.

Ensimmäisinä etuoikeuksinani tulivat mieleeni raitis ilma, puhdas pohjavesi ja rauhallinen asuinympäristö. Yhdenvertaisuuteen on pitkä matka – tavoiteltavaa riittää.

Julkisuuden henkilöitä arvioidaan niin ikään jatkuvasti. Meikäläiset ovat median välittämän tiedon varassa, mutta varmaan jokaiselle on ehtinyt tulla omanlainen arvio tutuista kasvoista, kuten valtioiden päämiehistä tai jääkiekkojoukkueiden valmentajista.

Miten mediakriittisyyttä voisi harjoitella? Uskotko painettuun sanaan? Tulkitsetko otsikon perusteella jutun sisällön? Oletko koskaan seurannut mitä uutisoidaan ja miten uutisoidaan? Miten kuva valitaan jutun yhteyteen?

Miten tällä hetkellä arvioisit omaa osallistumistasi tulevan kesän tilaisuuksiin? Toivottavasti löydät valtavasta tarjonnasta itselle ja ystävillesi kiinnostavia tapahtumia ja tarjoat taitojasi yhteisten rientojen onnistumiseksi. Hyvät ideat kannattaa heittää ilmoille jo tänään, anna palautetta, kannusta ja kiitä!

Minna Sarvijärvi Keskustanaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja