Koulutyön haasteet voimavaraksi

Elämme yhtenäiskoulujen ja isojen koulukokonaisuuksien suunnittelun ja toteutuksen kulta-aikaa. Pienten kyläkoulujen kohtalona on sulkeminen, kun kouluverkkoa keskittämällä haetaan säästöjä. Vastavirtaan uineita kyläkoulujakin löytyy; esimerkiksi ympäristöön ja yrittäjäkasvatukseen painottuva perusopetus Pyhtään Hirvikosken kyläkoululla sai jatkoajan valtuuston yksimielisellä päätöksellä.

Kymenlaakson Keskustanaiset muistuttaa, että ala- ja yläkoulujen laittaminen samaan kouluun ei riitä. Yhtenäiskoulun toimintakulttuuriin pitää myös kiinnittää aidosti huomiota. Jyväskylän Yliopistossa tehty väitöskirja (Toikka 2024) tuo esille puutteen, isojen yhtenäiskoulujen uuden toimintakulttuurin kehittämiseen ei ole panostettu riittävästi varoja.

Nykyisin tulee kouluihin lisääntyvässä määrin oppilaita, joiden kotona ei puhuta suomea. Ulkomaalaistaustaisten oppilaiden edellytykset oppia ovat muita oppilaita heikommat, ellei opetukseen ja oppimateriaaleihin kiinnitetä lisää huomiota. Siirryttäessä perinteisistä oppikirjoista digitaalisiin on vaarana, että kaikki eivät pysy mukana. Kokeisiin harjoittelua varten digitaalisista kirjoista otetut monisteet eivät myöskään korvaa kotiin saatavia kirjoja.

Tukea tarvitsevat myös oppilaat, joilla on pysyvä kielellisen tuen tarve esimerkiksi lukivaikeus, kielellinen oppimisvaikeus tai ADHD. Selkokieliset oppikirjat on suunniteltu tukemaan oppimisen haasteissa ja lisäämään opiskelumotivaatiota. Selkokieliset kirjat ovat muita oppikirjoja kalliimpia mutta panostus niihin tulee moninkertaisena takaisin.

Kymenlaakson Keskustanaiset näkee, että koulussa on saatava yhdenvertaista ja laadukasta opetusta kunkin oppilaan edellytyksien mukaisesti. Selkokieliset oppikirjat ovat otettavissa käyttöön oppilaille, joiden koulumenestys jäisi lukemisvaikeuksien takia heikoksi. Siirtyminen tavallisista oppikirjoista digitaalisiin pitäisi hoitaa asteittain ja hyvää harkintaa käyttäen. Koulussa luodaan lasten myönteinen opintopolku aikuisuuteen.