Järkyttävä kouluampuminen muistuttaa: tunnista ajoissa heikot signaalit

Pääsiäislomien jälkeisenä tiistaiaamuna koko Suomi sai täysshokin kuullessaan Vantaan kouluampumisvälikohtauksesta. Yksi uhreista menehtyi tapahtumapaikalla. Poliisin mukaan kouluampumisen motiivi on ollut koulukiusaaminen.

Tämä tapahtuma on erityisen järkyttävä, sillä tekijä ja uhrit olivat vain 12-vuotiaita lapsia. On todella surullista, ettei heikkoja signaaleja pystytty tunnistamaan ajoissa.

Itselläni on myös kokemusta koulukiusaamisesta – vanhempana. Lapseni ei ollut ala-asteella luokan priimus, vaan ihan tavallinen koululainen. Hänellä oli vakiintunut kaveripiiri lähialueen lapsista. Neljännen luokan koulutaival lähti iloisesti rullaamaan. Opettajakin kehui lastani, että suunta on juuri oikea.

Sitten jotain meni rikki. Lapseni oli alakuloinen, vatsa oli kipeä tai päätä särki. Löytyi erilaisia terveydellisiä syitä, miksei häntä huvittanut lähteä kouluun. Tätä jatkui useampia kuukausia, kunnes lopulta sain selvitettyä, mistä oikein on kysymys. Kävi ilmi, että hänen lähipiirin kaverit olivat alkaneet eristää häntä porukasta ulos, nimitellä ja kiusata.

Tartuin asiaan ja kävin sen läpi hänen opettajansa kanssa. Opettaja ei ollut huomannut mitään, ei siis mitään. Pyysin, että nyt tarkkailemaan tilannetta. Ei muutosta. Lopulta otin yhteyttä koulun rehtoriin ja pyysin häntä puuttumaan koulukiusaamiseen. Ellei hän sitä tee, niin teen asiasta niin julkisen kuin mahdollista. Siihen aikaan ei ollut somea, mutta paikallislehti ja radio olisivat varmasti olleet kiinnostuneita aiheesta. Onneksi rehtori otti asian vakavasti.

Luokan opettaja joutui ottamaan järeämmät keinot käyttöönsä kuin vain seuraaminen. Asiaan tartuttiin luokassa, ja lähdettiin sen ajan metodeilla selvittämään. Tekijät löytyivät. Lapset olivat tavallisista perheistä, osa jopa paremmin toimeentulevista perheistä.

Olin tuolloin nuori äiti ja toimin täysin äidin vaistolla. Ei siihen aikaan ollut vertaistukea saatavilla tai kriisiapua, johon soittaa ja kysyä neuvoa. Ajat olivat silloin erilaiset.

Toivon, että jokainen vanhempi saa tästä voimaa reagoida lastensa heikkoihin signaaleihin. Kiusaajat saivat jatkaa samassa koulussaan, mutta kiusaajan leima otsassaan. Me muutimme samaisen kunnan sisällä, ja lapseni koulu vaihtui pariksi vuodeksi. Kuudennella luokalla he olivat jo samassa ryhmässä. Saamani tiedon mukaan kiusaajia oli hävettänyt omat tekosensa.

Tuija Leivo-Rintakorpi
varapuheenjohtaja
Suomen Keskustanaiset