Eurooppalainen yritysten kilpailupolitiikka tienhaarassa

Tänä vuonna Münchenin turvallisuuskonferenssissa, alan suurimmassa tapaamisessa, keskusteltiin voiko Kiinan valtio pakottaa kiinalaiset teknologiayritykset luovuttamaan valtiolle salassa pidettävää tietoa. Lehtitietojen mukaan varmuutta tietojen luottamuksellisina pysymiselle ei voida saada. Tilanne on herättänyt Saksassa huomiota juuri käynnistyvän maanlaajuisen 5G-tietoliikenneverkon rakentamisen takia, sillä ainoaksi kykeneväksi verkonrakentajaksi on selviytynyt kiinalainen Huawei-konserni. Markkinoilla ei ole eurooppalaista vaihtoehtoa, joka pystyisi rakentamaan 5G-verkon Saksaan.

Muutama viikko sitten komissio kielsi saksalais-ranskalaisen Siemens-Alstom yrityskaupan rautatiesektorilla. Siemens ja Alstom ovat Euroopan markkinoiden suurimmat yritykset. Komission mukaan niiden yhteenliittyminen olisi heikentänyt kilpailua markkinoilla. Osapuolet pitivät yrityskauppaa oleellisena kilpailuasemansa voimistamiseksi mm. kiinalaiseen rautatieteollisuusjättiin CRRC:hen nähden. Komission mukaan CRRC ei ollut merkittävä tekijä Euroopan rautatiemarkkinoilla, eikä pystyisi sellaiseksi kehittymään Euroopan rautatiemarkkinoiden korkean markkinoilletulokynnyksen johdosta.

Ottamatta kantaa siihen, oliko kielto EU:n kilpailuoikeuden mukaan ainoa oikea ratkaisu, on mietittävä, minkälaista kilpailu- ja teollisuuspolitiikkaa Euroopassa tarvitaan. Olisi tärkeätä varmistaa, että eurooppalaiset yritykset pystyvät kilpailemaan maailmanmarkkinoilla aasialaisten ja amerikkalaisten yritysten kanssa. Ovatko EU:n kilpailuoikeus ja teollisuuspolitiikka syynä sille, että Euroopassa ei tänä päivänä ole varteenotettavaa 5G-teknologian osaava verkkoyritystä? Olisiko kehitys ollut toisenlainen, jos Euroopassa olisi tuettu maailmanmarkkinoille suuntaavia yrityksiä?

Suuret monopoliyritykset eivät saa viedä kilpailun edellytyksiä pienemmiltä kilpailijoiltaan. Pienten ja keskisuurten yritysten elinvoimaisuus on tärkeätä erityisesti Suomen kaltaisessa pienessä maassa. On kuitenkin mietittävä, olisiko kilpailu- ja teollisuuspolitiikassa mahdollista voimistaa kilpailun edellytyksiä Euroopassa, ja samanaikaisesti tukea maailmanmarkkinoille pyrkivien yritysten elinvoimaisuutta ja kilpailumahdollisuuksia.

Komission päätöksen seurauksena Saksan ja Ranskan johdolla on ryhdytty valmistelemaan ehdotusta EU:n kilpailulainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Kiinassa, Japanissa, Koreassa ja USA:ssa yritykset valmistautuvat maailmanlaajuiseen kilpailuun uusilla teollisuudenaloilla kuten digitaaliteknologia, tekoäly, sähköautot ja akkuteollisuus, mutta myös perinteisemmillä kuten teräs- ja alumiiniteollisuus ja raideliikenne. Olisi ehdottoman tärkeätä, että vastaavaa kehitystä tuettaisiin myös Euroopassa.
Jos muutaman vuoden kuluttua tarvitaan kiinalaisia rakentamaan Eurooppaan uuden ajan joukkoliikennettä, osoittautuu, että Saksa ja Ranska olivat oikeassa vastustaessaan komission päätöstä. Toivotaan, ettei näin käy ja odotellaan mielenkiinnolla, millainen lakialoite Saksan ja Ranskan yhteistyöllä saadaan alulle ja EU:n parlamentin käsiteltäväksi.

Petra Schulze Steinen
Lakimies, EKP