Joulu vetää ihmisiä yhteen. Valmistelut ja varsinainen joulunvietto on monelle perheelle ja suvulle korvaamattoman tärkeää yhteistä aikaa, jotka synnyttävät läpi elämän kantavia muistoja.
Itsellenikin Joulu on tärkeä. Pidän pimeästä vuodenajasta, jolloin saa vetäytyä sisälle, laittaa takkaan tulet ja sytyttää kynttilät. On aikaa olla läheisten kanssa.
Joku on joskus sanonut viisaasti, että kun talvella on niin pimeää, pitää katsoa lähelle. On hyvä syy katsoa myös omaan sisimpään. Olenko itselleni ja läheisilleni sitä, jota haluan olla?
Näin Joulun aikaan huomaan miettiväni esimerkiksi, että onko elämä tasapainossa, jos läheisille on aikaa vain kerran vuodessa juhlapyhän merkeissä. Haastan ajatuksissani itseäni ja teen lupauksia lähes joka uusi vuosi, että tänä vuonna varaan kalenterista aikaa ystäville, käyn useammin oman mummoni luona ja olen kotona läsnä tekemättä töitä.
On tärkeää asettaa itselle tavoitteita vaikkapa yhteisestä ajasta kaikista läheisimpien ihmisten kanssa. Ja on tärkeää aidosti pyrkiä arjessaan täyttämään nuo itselle merkityksekkäät määränpäät, joihin liittyy myös muita ihmisiä. Joskus olisi hyvä syventyä pohtimaan läheisyyden sanomaa myös itselle. Lempeys ja armollisuus koskevat myös suhtautumista omaan itseensä. Kun tekee parhaansa, sen pitää riittää. Noin sanoin usein toisille. Voisin sanoa sen edes joskus myös itselle.
Lehdet ovat nykyään pullollaan tapoja olla laadukkaasti läsnä lapselle arjessa. Yksi näistä tavoista tai ohjeista on, että puhelin kannattaa yhteisinä hetkinä sulkea. Ja tottahan se on: puhelin koukuttaa meidät ja tekee niin lapsista kuin aikuisista rauhattomia. Kun tuon jatkuvasti piippaavan ja ilmoituksia silmille sylkevän laitteen hetkeksi sulkee, rauhoittuu kuin taikaiskusta. Tämä on eittämättä tärkeää lapsille, jotka saavat silloin kokea, että vanhempi keskittyy heihin ja yhteiseen aikaan. Tämäkin olisi joskus hyvä tehdä myös yksin. Sulkea puhelin ja olla läsnä itselle. Jos hoitaa viittä asiaa yhtä aikaa, on hankala kuulla omia ajatuksiaan. Nekin kuitenkin ansaitsevat tulla kuulluksi.
Toinen vakio-ohje lasten vanhemmille on ”Lue joka ilta iltasatu”. Entä jos sähköpostin sijaan lukisin itsellenikin nukkumaan käydessäni? Antaisin aivoille tilaa unelmoida ja rakentaa omia tarinoita. Olipa kerran voi avata hyvän ja rauhallisen unen myös aikuiselle.
Onnellinen voi olla vain tässä hetkessä, ei eilisessä tai huomisessa. Siksi kannattaa olla läsnä itselle ja toisille yhteisinä hetkinä. On myös niin, että ollakseen onnellinen toisten kanssa, pitää olla onnellinen itsensä kanssa. Hyvää huomiota kannattaa kiinnittää myös itseensä.
Riikka Pirkkalainen
puoluesihteeri