Loistava tiimi on johtajan paras palkinto

Lauantaina vierailin ystäväni, elämäni parhaaksi esihenkilöksi nimeämäni henkilön luona. Ystäväni ja mentorini oli pomoni lähes 16 vuotta. Häneltä olen imenyt paljon vaikutteita siitä, mitä hyvä ihmisten johtaminen on. Pörssiyrityksen toimitusjohtajan rooli on erilainen kuin puoluejohtajan, mutta kaikessa johtamisessa, jossa ihmiset on saatava mukaan, on samoja lainalaisuuksia.

Jyväskylän puoluekokouksessa 14-16.6. Suomen Keskusta saa satavarmasti erinomaisen vetäjän. Olen itse pyrkimässä varapuheenjohtajaksi. Puoluejohto on ydintiimi ja puolueen kasvot ulospäin, mutta se ei missään oloissa ole taivaalta putoava pelastaja, joka korjaa kaikki haasteet hetkessä ja saa puolueen kannatuksen nousuun. Johto on mahdollistaja. Paras kiitos johtajalle on, että eri sukupolvia ja sukupuolia edustava, erilaisista persoonallisuuksista, elämän- ja työkokemuksesta koostuva joukkue pääsee tekemään asioita, joissa se on parhaimmillaan. Puheenjohtaja on kapellimestari, joka saa orkesterin soittamaan yhteen.

Kansanliikkeen, ihmisistä voimansa ammentavan puolueen on osattava ottaa kaikki toimijat mukaan. Jokaista aktiivia tarvitaan. Tarvitaan erilaisia kanavia tulla mukaan puolueen toimintaan. Olen ollut vuosikymmeniä keskustan toiminnassa aktiivisesti tai taustalla. Olen huomannut, että kriisiaikoina vahvistuu puheenparsi, jossa toistuu negatiivinen mantra: halutaan ”lakkauttaa”, ”lopettaa”, ”saneerata”. Tällaista retoriikkaa on maailman sivu harrastettu muun muassa johtamastani keskusjärjestöstä, Suomen Keskustanaisista ja usein niin, että keskustelua on käyty jossain kuplassa, ilman, että kritiikin kohteen on ollut mahdollista siihen osallistua.

Väitän, että puolueen toimintakulttuurin on muututtava. Meidän on oltava nykyistä ketterämpiä, ennakoivampia, avoimempia ulkoisille vaikutteille ja pelottomampia uusien keskustelunavausten suhteen. Mutta jokaisen puolueen aktiivisen toimijan on voitava olla tässä muutoksessa osallisena. Minun keskustaani ei johdettaisi saunakabineteissa, kaverien ja samanmielisten kesken vaan niin, että johto osaa riittävän ajoissa aistia puolueen toimijoiden keskuudessa versovat muutosvoimat.

Hyvä johtaja on empaattinen, mutta hän ei lähde yksittäisten tunteenpurkausten vietäviksi. Hänellä on oltava mahdollisimman paikkansa pitävä kokonaiskuva puolueen tilanteesta sen kaikilla tasoilla. Sellaisen voi muodostaa vain pysähtymällä kuuntelemaan ja aistimaan myös heikkoja signaaleja.

Päivi Mononen-Mikkilä
puheenjohtaja, Suomen Keskustanaiset ry.
Suomen Keskustan varapuheenjohtajaehdokas