
Suomessa puhutaan paljon tasa-arvosta. Silti yksi työelämän suurimmista rakenteellisista epäkohdista on jäänyt korjaamatta.
Vanhemmuuden kustannukset kohdistuvat edelleen epätasaisesti erityisesti naisvaltaisille aloille ja niiden työnantajille. Sosiaali- ja terveysalalla tämä näkyy päivittäin: perhevapaat, sijaisjärjestelyt ja poissaolot aiheuttavat kustannuksia, joita naisvaltaisten alojen työnantajat kantavat muita enemmän.
Mummona olen huolissani Suomen syntyvyyden jatkuvasta laskusta. Samaan aikaan ihmettelen, miksi emme ole kyenneet korjaamaan yhtä työelämän räikeimmistä epäkohdista. Lapsen syntymä ei ole yhden työnantajan asia, vaan koko yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta välttämätön investointi.
Jos todella haluamme kannustaa perheen perustamiseen ja vahvistaa tasa-arvoa työelämässä, vanhemmuuden kustannukset on jaettava nykyistä tasaisemmin joko kaikkien työnantajien kesken tai yhteiskunnan vastuulle.
Tasa-arvo ei synny juhlapuheilla, kampanjoilla tai iskulauseilla. Se syntyy päätöksistä, jotka muuttavat rakenteita.
Meillä ei ole varaa sekä surra syntyvyyden laskua että ylläpitää järjestelmää, joka kohdistaa vanhemmuuden kustannuksia epäreilusti samoille aloille ja työnantajille vuodesta toiseen.
Todellinen tasa-arvo näkyy siinä, miten yhteiskunta jakaa vastuun – myös vanhemmuudesta.
Leila Lindell
Kirjoittaja on maakuntaneuvos, Keskustanaisten Keski-Suomen piirin varapuheenjohtaja, mummo ja kuntapäättäjä Äänekoskelta.


