Hyvinvointialueet ovat suurin naistyönantaja Suomessa, yli 80 prosenttia näiden henkilöstöstä on naisia. Sektorin taloushaasteet ja yt-neuvottelut kohdistuvat voimakkaasti naisiin. Esimerkiksi vuonna 2025 useilla alueilla irtisanotuista yli 80–90 prosenttia oli naisia.
Hyvinvointialueilla säästöjä etsitään erityisesti pienten kuntien palveluista lakkauttamalla toimintoja ja siirtämällä ne suuremmille paikkakunnille isompiin yksiköihin. Yleinen olettama on, että niissä palveluiden tuottaminen on halvempaa ja tehokkaampaa.
Työpaikat siirtyvät kauemmaksi ja säästötoimenpiteiden melskeessä toivotaan, että hoitohenkilökunta siirtyy toiminnan mukana uuteen toimipisteeseen.
Myös nämä toimenpiteet iskevät raskaimmin naisiin. Pienipalkkaisen hoiva-alan työntekijät joutuvat käyttämään entistä suuremman osan palkastaan kulkemiseen. Tämä edellyttää joissain perheissä toisen auton hankkimista, koska julkinen liikenne ei pysty vastaamaan työliikenteen vaatimuksiin vuorotyössä. Tulonhankkimiskulut lisääntyvät ja työpäivä venyy pidempien työmatkojen takia. Pisimmät matkat saattavat edellyttää asumista toisella paikkakunnalla.
Alueuudistuksen tarkoitus ei ollut heikentää Suomea. Alkuperäinen tavoite oli vahvistaa rapautunutta perusterveydenhuoltoa.
Suomen Keskustanaiset näkee, että säästöillä heikennetään pienten kuntien elinvoimaa ja keskitetään Suomi kaupunkeihin. Säästöt revitään naisten selkänahasta.
Irtisanomisten vaihtoehtona on pitkät työmatkat, jolloin palkka valuu työmatkakustannuksiin. Nämä eivät ole naisten näkökulmasta työelämän tasa-arvoa parantavia vaihtoehtoja. Vaikutusten arviointia ei näiltä osin joko ole tehty tai niitä ei haluta nähdä.


