Keskustelu perhevapaista on käynyt viime viikkoina kuumana. Demarinuoret ehdotti kotihoidon tuen lakkauttamista sillä perusteella, että pääasiassa naiset viettävät kotihoidon tuella pitkiä aikoja ja tällä on negatiivinen vaikutus naisten työllistymiseen, palkkakehitykseen ja eläkkeeseen.
Siitä lähtien keskustelu on kulkenut monessa kohtaa tuttuja raiteita.
Osa sanoo, että mitään tasa-arvo-ongelmaa ei ole olemassakaan. Että naisten kuuluukin hoitaa lasta kotona ja mieluiten mahdollisimman pitkään. Hyvin yleistä on asettaa vastakkain lapsen etu ja naisen asema. Tällöin ajaudutaan pohtimaan, kumpi on tärkeämpää: lapsen kotihoito vai se, ettei nainen putoa työmarkkinoilta köyhyysloukkuun. Osa korostaa varhaiskasvatuksen hyötyjä lapsen kehityksen kannalta ja pitää päivähoitoa lapsen oikeutena. Lehtien palstoilla on äitien puheenvuoroja siitä, miten kotiäitiys on vapaaehtoinen valinta ja toiveiden täyttymys. Joku kysyy, halutaanko kotona lapsiaan hoitavat äidit ajaa työttömiksi.
Moni nainen varmasti tunnistaa itsensä edellä luetelluista pohdinnoista. Keskustelusta vain unohtuu usein yksi tärkeä elementti: isä.
Viime viikolla törmäsin kahteen herättävään uutisjuttuun:
MTV analysoi vaihtoehtoja uudeksi työ- ja elinkeinoministeriksi. Paula Lehtomäen kohdalla toimittaja kirjoitti: ”Ja ehkä asiaa pitää tässä tapauksessa miettiä myös Lehtomäen kannalta: ministerin kiireet eivät helposti sovittu lapsiperheen arkeen.”
Ruotsinkielisissä uutisissa taas kysyttiin erään saaristolaiskunnan asukkailta, miksi kuntavaaliehdokkaiden saaminen on sujunut niin hitaasti. Kylässä asuva mies kertoi, että etenkin naisten saaminen ehdolle on ollut hankalaa. Yhtenä perusteluna naisten ajanpuutteeseen hän totesi: ”Naisilla voi olla pieniä lapsia”.
Edelleen hyvin usein ajatellaan, että lapsiperheen arjen ja työ- tai luottamustehtävien yhteensovittaminen on ainoastaan naisten haaste.
On hienoa, että keskusta on valmis uudistamaan perhevapaajärjestelmää. Äidin työnantajalle maksettava 2500 euron kertakorvaus vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi on yksi hyvä uudistus, mutta nyt on tarvetta nimenomaan koko järjestelmän tarkasteluun.
Ihannetilanteessa vanhempainvapaajärjestelmä ohjaa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen ja sitä kautta tasa-arvoiseen työelämään. Ihannetilanteessa työnantajalle ei ole merkitystä tuliko hän palkanneeksi äidin vai isän. Toivottavasti tulevaisuudessa päästään irti myös lapsen ja äidin etujen vertaamisesta puhumaan koko perheen hyvinvoinnista.
Liina Tiusanen