Prinsessoistakin pitää voida tulla astronautteja

Olen kahden ihanan tytön äiti. Tyttäreni ovat vielä pieniä ja elävät lapsuutta, jossa heidän tärkein työnsä on leikki ja uuden oppiminen. Koulupolku ja urahaaveet ovat vielä edessäpäin.

Joskus kuitenkin ajatukseni karkaavat jo pidemmälle ja pohdin, mistä ammateista tyttäreni itsensä löytävät vaikkapa kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Mietin, miltä suomalaiset työmarkkinat näyttävät vuonna 2050 ja miten ne tulevat kohtelemaan tämän hetken lapsia.

Voivatko tyttäreni suuntautua juuri sille alalle, mille itse aidosti haluavat, vai vieläkö sukupuoleen liittyvät kaavamaiset käsitykset ohjaavat lastemme uravalintoja? Onko tasa-ammattien määrä kasvanut?

SUOMALAISET työmarkkinat ovat pitkään jakautuneet sukupuolten mukaan poikkeuksellisenkin voimakkaasti.

Niin sanotuissa tasa-ammateissa, joissa on vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä, työskentelee alle 10 prosenttia kaikista palkansaajista. Yrittäjistä 14 prosenttia työskenteli tasa-ammateissa.

Lasten ja nuorten toiveammatit jakautuvat sukupuolittain jo varhain: nuorten naisten yleisin haaveammatti löytyy sosiaali- ja terveysalalta ja nuorten miesten tekniikan alalta.

Nuoret kertovat hakeutuvansa tutuille aloille, joihin ovat päässeet tutustumaan esimerkiksi vanhempien, sukulaisten, kavereiden ja koulun myötä. Samalla syntyy ajatuksia siitä, mille alalle juuri minä sovin – ja kovin herkästi tytöt saavat kuulla sopivansa sotealalle ja pojat tekniikan alalle.

Sukupuolittuneet urapolut aiheuttavat epätasa-arvoa ja jakavat esimerkiksi taloudellista valtaa epätasaisesti, muun muassa palkkauserojen takia.

Sen lisäksi, että ammattialat ovat sukupuolittuneita, myös naisten ja miesten urakehitys on erilaista. Miehet toimivat naisia useammin johtotehtävissä. Työelämän tasa-arvoa on kehitettävä.

MUUTOSTA on onneksi alkanut tapahtua. Esimerkiksi Mimmit sijoittaa ja Mimmit koodaa -tyyppisten nuorten naisten ilmiöiden ansiosta yhä useampi nuori nainen kokee esimerkiksi finanssi- ja ICT-alan omakseen.

Kuitenkin siinä missä naiset ovat alkaneet hakeutua entistä enemmän myös aiemmin miesvaltaisille aloille – kuten juristeiksi ja lääkäreiksi – miehet eivät ole samassa määrin hakeutuneet naisenemmistöisille aloille.

Sukupuolesta, tai muusta taustasta, vapaa ammatinvalinta on meidän kaikkien yhteinen asia. Jokaisen tytön ja pojan on saatava valita juuri se ala, mikä tuntuu itselle sopivimmalta.

JOKAISEN lapsen pitää saada riittävän hyvät kannustimet siihen, että pääsee tutustumaan mahdollisimman monipuolisesti eri aloihin ja saa riittävästi ohjausta ja rohkaisua etsiessään itselleen ammattia.

Meillä vanhemmilla on tässä suuri merkitys. Rakastamalla, kannustamalla ja hyväksymällä tuemme lapsiamme luottamaan itseensä ja tavoittelemaan unelmiensa koulutus- ja urapolkua.

Kodin lisäksi myös muilla aikuisilla koulussa, harrastuksissa ja lähipiirissä on paljon vaikutusvaltaa tukea lapsiamme osoittamalla, että pojat sopivat sairaanhoitajiksi ja tytöt hitsaajiksi yhtä lailla kuin toisinkin päin.

Myös median on nostettava esikuvia ja konkreettisia esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat löytäneet sukupuolirajoja rikkovan uran.

Samalla on aika löytää tapa puhua naisinsinööreistä, mieskätilöistä ja naisvartijoista ihan vain insinööreinä, kätilöinä ja vartijoina.

TYTÖILLÄ pitää tulevaisuudessakin olla lupa tykätä prinsessaleikeistä ja kouluttautua hoitoalalle.

Mutta myös leikkiä astronauttia ja alkaa metsäkoneenkuljettajiksi tai poliiseiksi. Pääasia, että valinta on oma.

Kirjoittaja on keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja eduskunnan Naisverkoston tuore puheenjohtaja. Hänellä on kaksi pientä tyttöä, jotka rakastavat prinsessaleikkejä ja nukkejen hoivaamista.

Eeva Kalli
Eeva Kalli on keskustan ensimmäisen kauden kansanedustaja Eurasta.
(Julkaistu Suomenmaan blogi)